Viltti joka ei sovi sisustukseen

-ja kulkee mukana aina vaan. Itseasiassa niitä on kaksi.

Kuten (ehkä) tiedätte, suhtaudun liian moniin joihinkin tavaroihin vähän turhankin tunteella. Petrooli-sini ruuudullinen villafiltti on todennäköisesti 70-luvulta. Siinä on jopa pysynyt valmistajan, Uudenkaupungin villan, tuoteseloste kaikki vuodet. Ehkä jo kysytte, että mikä siitä tekee niin rakkaan? 
Sen viltin alla olen nukkunut lukemattomat päiväunet lapsena mummulassa. Useimmiten oikaisin sohvalle ilma vilttiä ja aina_heräsin viltin alta -sillä huolehtiva Mummu oli peitellyt minut. Lapsuuden päivätorkkuihin liittyvät myös Tammen kultaiset kirjat. Voin oikein elävästi kuvitella Mummun lukemassa Jussia ja Prisseä, Mattilan isännän karjatarhaa tai Sirkus pomeranssia. Erityisesti viimeksi mainittu oli hieman jännittävä :)  Mummu osasi varmasti kirjat ulkoa, sillä hän oli lukenut niitä enoilleni, sisaruksilleni ja minun jälkeeni vielä nuoremmille serkuilleni.

Viltti on edelleen jatkuvassa käytössä. Kuten kuvasta näkyy pienet kissanpojat saavat yhtä makeat unet kuin pienet tytöt. Siihen käärityessä tulee turvallisen lämmin (tosin hieman kutittava) fiilis.

Toinen sisustukseen hankalasti sovitettava, mutta muistoarvoltaan mittaamaton arvokas on äidin tekemä tilkkutäkki. Hänellä oli oikein hyvä sommittelutaito ja työn jälki oli erittäin siistiä. Minulla on äidin vanha ompelukone, tilkkutyön tekemiseen tarvittavia työkaluja ja Japanilaiset tilkkutyöt I ja II -kirjat. Siltikin puuttuu jotain oleellista -nimittäin kärsvällisyys. Ehkä sitten jonain päivänä :)

Ps. Häivähdys purppuraa-blogistakin voi tykätä facebookissa. Itseasiassa olemme olleet siellä jo pidemmän aikaa. Tänään lisäsin sinne kuvan Sulosta joka "lukee kirjaa".