tiistai 10. syyskuuta 2013

Viltti joka ei sovi sisustukseen

-ja kulkee mukana aina vaan. Itseasiassa niitä on kaksi.

Kuten (ehkä) tiedätte, suhtaudun liian moniin joihinkin tavaroihin vähän turhankin tunteella. Petrooli-sini ruuudullinen villafiltti on todennäköisesti 70-luvulta. Siinä on jopa pysynyt valmistajan, Uudenkaupungin villan, tuoteseloste kaikki vuodet. Ehkä jo kysytte, että mikä siitä tekee niin rakkaan
Sen viltin alla olen nukkunut lukemattomat päiväunet lapsena mummulassa. Useimmiten oikaisin sohvalle ilma vilttiä ja aina_heräsin viltin alta -sillä huolehtiva Mummu oli peitellyt minut. Lapsuuden päivätorkkuihin liittyvät myös Tammen kultaiset kirjat. Voin oikein elävästi kuvitella Mummun lukemassa Jussia ja Prisseä, Mattilan isännän karjatarhaa tai Sirkus pomeranssia. Erityisesti viimeksi mainittu oli hieman jännittävä :)  Mummu osasi varmasti kirjat ulkoa, sillä hän oli lukenut niitä enoilleni, sisaruksilleni ja minun jälkeeni vielä nuoremmille serkuilleni.



Viltti on edelleen jatkuvassa käytössä. Kuten kuvasta näkyy pienet kissanpojat saavat yhtä makeat unet kuin pienet tytöt. Siihen käärityessä tulee turvallisen lämmin (tosin hieman kutittava) fiilis.




Toinen sisustukseen hankalasti sovitettava, mutta muistoarvoltaan mittaamaton arvokas on äidin tekemä tilkkutäkki. Hänellä oli oikein hyvä sommittelutaito ja työn jälki oli erittäin siistiä. Minulla on äidin vanha ompelukone, tilkkutyön tekemiseen tarvittavia työkaluja ja Japanilaiset tilkkutyöt I ja II -kirjat. Siltikin puuttuu jotain oleellista -nimittäin kärsvällisyys. Ehkä sitten jonain päivänä :)

Ps. Häivähdys purppuraa-blogistakin voi tykätä facebookissa. Itseasiassa olemme olleet siellä jo pidemmän aikaa. Tänään lisäsin sinne kuvan Sulosta joka "lukee kirjaa".

18 kommenttia:

  1. Tunteilu on sallittua mitä tavaroihin tulee, olen siitä asiasta samaa mieltä kanssasi. Tammen kultaiset kirjat ovat rakkaita minullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tunteilee tavaroiden suhteen, niin niitä ei tule aivan kevyin perustein ostettua lisää eikä varsinkaan heitettyä pois ;)

      Poista
  2. Voi nostalgiaa! Ja kissoja! Ja mummuja ja pappoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tästä nostalgiasta vielä noustaan :)

      Poista
    2. Eikä kun minä meinaisin pillahtaa itkuun kun jäin taas kerran muistelemaan omaa mummulaa tämän luettuani :D Voi rakkaat ihmiset, paikat ja asiat maailmassa <3 (Meidän mummulla oli vaaleanpunainen huopa, joka oli mun suosikki. Sitten mummu osti mulle oman samanmoisen, mutta ruskean, jossa on hevosenkuvia! Se on meillä vieläkin. Ja päiväpeittokin vielä, sen tarina vasta on! Voisi ehkä kertoa se joskus paremmalla ajalla.)

      Poista
    3. Onneksi on muistot, esineet ja valokuvia jäljellä jo edesmenneistä isovanhemmista (tai ainakin omat isovanhemmat elävät vain muistoissa).

      Toivottavasti joskus kerrot päiväpeiton tarinan!

      Poista
  3. Muistoja täynnä olevat tavarat tekevät kodin. Ei niiden tarvikaan sopia sisustukseen. Niiden kuuluu vain helliä sielua. Kissatkin muuten tekee sitä. Hellii sielua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja me heti mentiin peukuttamaan ;)

      Poista
    2. Oih, tuo oli hyvin sanottu! Kiitos peukutuksesta, ehkä fb-sivuille tulee myös enemmän sisältöä ;)

      Poista
  4. Ihanat peitot! Nuo sopivat aina minne vaan. Kävinpä peukuttamassa minäkin :) Mutta varovaisesti teidän tulee olla sen Sulon kirjamaun kanssa. Toisiko Sinkkuelämää kuitenkin liikaa virikkeitä nuorelle miehelle? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukutuksesta :)

      Ehkä Sulolle ei näytetä Sinkkuelämää-sarjaa DVD:ltä jottei pieni, karvainen pää mene tavallistakin enemmän sekaisin ;)

      Poista
  5. Jotkut asiat ja tavarat vaan ovat pysyviä - ei tuollaisista aarteista voi luopua;) - ja FB:ssä on tykätty jo aikoja sitten:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on omat (hassut) aarteensa.

      Lady on ollut FB:ssä aktiivinen jo pitkään. Vihdoinkin löysin "kohdan" josta fb-sivu voi tykätä toisesta fb-sivusta. Jotenkin se on hankalampaa, kuin yksityisihmisenä.

      Poista
  6. Kävin tykkäämässä minäkin! Ei ole Sulo vielä kirjansa kanssa kovin pitkälle edennyt, mutta ehkä se siitä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivon että saan luettua Sinuhen nopeammin, kuin Minikissa Sinkkuelämää-kirjan :)

      Poista
    2. Ja kiitos tykkäyksestä :)

      Poista

Kiitos kommentista!