Ei mennyt niin kuin Strömsössä

 

Tänä syksynä kaikki tutut ja tuntemattomat ovat kertoneet kuinka hirmuisia määriä he ovat löytäneet suppilovahveroita. Allekirjoittanut taasen on löytänyt litrakaupalla kanttarelleja, mutta päätin kantaa korteni kekoon ja etsiä myös suppiloita. Valitettavasti sieniretki "ei mennyt niin kuin Strömsössä".

1. Ainoa Paras suppilovahveropaikka, jonka tiedän kärsi mittaavia vahinkoja ns. Tapanin myrskyssä ja sieltä kaatui / on kaadettu todella paljon puita.

2. Löysin suuria kanttarelleja, mutta ne olivat jo huonoja.

3. Liukastusin, koska metsässä oli paksut kerrokset liukkaita haavan lehtiä ja otin kädellä vastaan kaatuessani (btw. ko. ranne oli jo valmiiksi kipeä).

4. Tässä vaiheessa ymmärsin, että 5 kpl kanttarelleja on oikein hyvä saalis ja kipitin kompastelin autolle.

5. Huomasin, että auton avainkortti ei toimi, enkä keksinyt miten siitä irrotetaan perinteinen avain. Ja kun oivalsin em. kohdan, en keksinyt miten sillä avataan ovi eli mihin avain tungetaan (tätä kohtaa en ole lukenut ohjekirjasta).

6. Jätin auton bussipysäkille, "koska siitä pääsee niin kätevästi liikkeelle" ja nyt ohikulkijat katselivat, että tiirikoinko autoon sisälle.

7. Puhelimen akku oli vähissä ja pakotin pyysin puhelimessa  Miestä tulemaan paikalle.

8. Räpläsin vielä avainkorttia ja ta-daa sain ovet auki.

9. Soitin kiiruusti Miehelle, että ei sittenkään tarvitse tulla pelastamaan.

10. Kotopihassa yhdessä tuumin opettelimme käyttämään avainkortin ns. vara-avainta.

Tälläinen mukavan leppoisa sieniretki, kyllä sienestys on ki-vaa! Kuitenkin loppu hyvin :) Ja suppilovahverot saavat puolestani mädäntyä metsässä. Onneksi oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä.