sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jo (iso)mummos tiesi sen

Mistäköhän johtuu, että edelleenkään vanhempien opetuksia/viisauksia ei ota niin tosissaan? Toisaalta, pakko myöntää, sitä alitajuisesti tekee asioita samalla tavalla, kuin kotona vanhemmat. Vuosien kiellot ja käskyt ym. ovat ainakin jossain asioissa menneet ns. kaaliin. Myös sellaisetkin joiden ei varmastikaan ole ollut tarkoitus.. "Älä pyyhi maitoa tiskirätillä". "Tiskatessa pidä lautaset veden alla". "Tuolla ratissa on joku muija/äijä!" (Arvaatte varmaan, että kaksi ensimmäistä oli äidin neuvoja ja viimeinen isän spontaani toteamus). Ja älkää nyt vaan oikeasti väittäkö, autoilevat lukijat, ettette koskaan sorru kanssa-autoilijoiden solvaamiseen?

Suhde isovanhempiin on varmasti erilainen, kuin vanhempiin. Isovanhemmilla, kun ei pääsääntöisesti ole samanlainen kasvatusvastuu. Mutta erinäisiä käskyjä, ohjeita ja toteamuksia heiltäkin on sadellut, tottakai. "Uuni kaunistaa". "Syö lautanen tyhjäksi". "Älä prenkkaa valojen kanssa". Ja näitäkin yritän  parhaani mukaan noudattaa -varsinkin ensimmäistä ja viimeistä.

Arvatkaa missä asiassa mummu ja pappa, kissat ja minä ollaan samaa mieltä?



Keinustooli on ehkä maailman mukavin huonekalu. Siinä on niin mukava istua, jopa tälläisen selkävaivaisen.
Kuten näkyy entisöintiä ei vielä ole aloitettu. Suunnitelmahan on seuraava: puuosat tumman (pähkinän?)ruskeiksi ja verhoilu harmaalla kankaalla. Anopin tekemä keinutuolimatto sentään pääsi oikeaan käyttöön. Se on ihanan paksu ja pehmeä -siksipä siinä useimmiten nukkuu jompikumpi kattiloista.





Moderniin mummoiluun kuuluu lapasen / villasukan kutominen ja lasi punaviiniä -menee paljon sujuvammin ;)

Lämpimästi  tervetuloa lukijaksi Kahden Naisen Loukussa ja rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!

24 kommenttia:

  1. Keinutuoli on hyvä! Ja kuinka ihana keinutuolimatto. Lumoava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppini oli oikea käsityöihminen; hän osasi neuloa lapasia ja sukkia, sekä kutoa mattoja ym.

      Poista
  2. Minulla on aivan samallainen keinutuoli on ostettu joskus vuonna 1950 laapsuus kotiin äiti kun kuoli 1977
    niin sain keinutuolin perinnöksi.keinutuoli on minulle hyvin rakas, kalliit muistot liittyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perintöhuonekaluissa on arvoa ja varsinkin tunnearvoa ♥. Vanhat huonekalut on tehty kestämään aivan toisella tapaa kuin nykyiset.
      Olenkin arvellut keinutuolin olevan tuota ikäluokkaa ja tosiaan, siinä on mukava keinua, kuten varsin hyvin tiedät ;)

      Poista
  3. Keinutuoli olisi kyllä hyvä! Sulokin tietää, aivan on omistajan elkeet ;)

    Mitä autoilijoihin tulee, minä ainakin voin myöntää solvaavani toisinaan muita autoilijoita varsin suorasukaisesti :D Onneksi eivät kuule, enkä minä itse kuule mitä muut ovat mieltä minusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on välillä mahtipontinen ;)

      Joo, samaa mieltä olen -onneksi autossa on seinät ja katto, sekä radiosta tulee musiikkia. Avoauto ei ehkä ole minun juttu myöskään ;) Enkä voi kehua olevani hyvä kuskikaan.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä keinutuoleista, tai kiikuista niinkuin meillä sanotaan :)

    Suunnitelma kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiikku tai keinustooli -tärkeintä on niiden mukavuus.

      Luvassa on kieli poskessa entisöintiä. Minulle on jäänyt "traumat" entisöintikurssista, koska työ (pormestarin tuoli) oli liian vaativa ja joudun suorastaan rakentamaan se alusta. Lopulta se jäi kesken, huh.

      Poista
  5. Aah, nyt tuli himo kutoa villasukkia! Kun joskus olisi aikaakin... Keinutuoli on tosiaan loistava keksintö, lapsuudenkodissani on ollut sellainen aina, vieläpä oikein kaunis ja siro. Odottelen sitä hetkeä, kun asunnossa on yli 50 neliötä (ja tilillä tarpeeksi rahaa), jotta johonkin nurkkaan voisi ostaa kiikkustuolin. Toinen kaksijalkainen tosin ei lämmennyt ajatukselle "mummotuolista"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tuntuu olevan kortilla! Viime viikkoina töiden jälkeen tukikohtanani on ollut soffa ja senkin ajan olisi voinut käyttää kutomiseen.

      Toinen kaksijalkainen voisi yllättäen tykätä istua "mummotuolissa"; se tuntuu vetävän lähes magneetin lailla ihmisiä ja eläimiä puoleensa ;)

      Poista
  6. Punaviinin kanssa on ehkä syytä olla varovainen, vaikka se sujuvammin tuntuisi menevänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei sitä liikaa pidä juoda -menee vielä kuviot sekaisen ja pahimmassa tapauksessa viiniä läikkyy kutimelle ;D

      Poista
  7. Mitähän mummu sanoisi punaviinistä ja kutomisen yhdistämisestä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummu varmaan sanoisi jotain seuraavaa: No nysse plikka kutoo tarpeeksi löysillä silmukoilla, mutta seuraavaksi ne tippuu puikoilta.
      Silloin kun mummu vielä eli ja hän neuvoi minua kudontatöissä, ikuisuusongelmana oli liian tiukat, siis todella tiukat, silmukat ;)

      Poista
    2. Minulla taas oli päinvastoin: silmukat oli niin löysiä, että siitä olisi voinut varpunen lentää läpi :D Piti aina käyttää älyttömän ohuita puikkoja. Sittemmin en ole kokeillut, en tiedä olisiko nuo tiukentuneet.

      Poista
    3. Hih, neuletyö josta varpunen voisi lentää läpi :) Oliskohan silmukat muuttuneet tiukemmiksi jos nyt kutoisit?

      Poista
  8. Minä niin tahtoisin keinustuolin! Ja semmoinen varmaan kotikotoa saattaisi irrotakin, mutta kun ei tänne omaan kotiin mahdu. Oi mikä tragedia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä tragedia! Keinustuolissa olisi varmasti mukava kiikkua myös vauvan kanssa. Eli siis keinutuolin jalaksia typistämään ja/tai isompaa asuntoa etsimään.. ;)

      Poista
  9. Mulla oli koululaisena ongelmana liian tiukat silmukat - sittemmin silmukat ovat löystyneet. ;)

    Hieno keinutuoli ja keinutuolimatto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä silmukat kokemuksen myötä löystyvät. Aikanaan oli todella piinallista kutoa, kun puikot olivat tiukasti silmukoissa kiinni.

      Kiitos, nyt kelpaa kiikutella :)

      Poista
  10. Oi oi oi, tuommonen kiikkusmatto, vähänkös pähee, kyllä tuossa meikä kollikin kuorsais komiaan.

    VastaaPoista
  11. Kiva keinustuoli ja entistyssuunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä. Olen verhoilukurssilla ja siellä saanut ihastella kaikenlaisia uudistuksia, kiva sunkin kiikusta tulee. Vanhempien ajatustapa ja myös sanonnat kyllä tarttuvat. En edes itse huomaa, mutta joskus kun Husbend toistaa jonkun sanomani jutun, vasta tajuan mistä se onkaan kotoisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verhoilukurssi kuulostaa hyvältä! Elinalle jo kommentoin entisöintikurssi-"traumoistani" eli nyt yritän vaan itsekseni ja itsepäisesti entisöidä ;)

      Vanhempien ajatustavat, sanonnat ja murteet ovat yllättävän tiukassa :D

      Poista

Kiitos kommentista!