En täällä blogissa ole juurikaan kirjoittanut tylsistä nivelvaivoista, mutta jossain kohdin se on ollut luettavissa rivien välistä. Tätä "avautumis-postausta" pohdin pitkään, mutta ajattelin sen kuitenkin tehdä. Sillä tulossa on joitain muutoksia, jotka täällä blogissakin tulevat näkymään. Toivoakseni käyn vain nopeasti ns. pohjalla ja sitten mahdollisimman nopeasti takaisin arkeen, toivottavasti toimivampaan sellaiseen. Ja ehkä täältä löytyy myös kohtalotovereita.
Miten sen nyt kertoisi? Minulle sopivin tapa on töksäyttää lyhyesti perisatakuntalaiseen tapaan.
Ennen seuraavaa maaliskuuta pitäisi tehdä vaikka mitä!
- Niiin kuin parantaa omaa kuntoa (tämä on vain minun mielipide, ortopedi ei sitä vaatinut).
- Tehdä muutoksia kotosalla, jotta selviän köppien kanssa kulkemisesta.
- Käydä jossain matkalla jos siltä tuntuu.
- Ostaa tabletin, jos sairaalasta niitä vaikka ei saa tarpeeksi, ehheh :D. Tosiasia on, etten pysty istumaan työpöydän ja pöytäkoneen ääressä.
- Toivoa, että maaliskuu ja siitä eteenpäin olisi lumetonta (että pääsisin turvallisesti liikkumaan).
- Ja kun unelmoimaan aloin: päästää kissat kulkemaan vapaasti makuuhuoneessa ilman että Robert merkkaa (syvä huokaus)...
- Ja kaikista tärkein elää reippaasti :)
UGH, nyt olen sen kertonut.
Ja sama kissaksi: Me kuultiin sellaista juttua, että mamma voi olla peräti kolme kuukautta kotona. Sinä aikana se opettelee uudestaan kävelemään ja kaiken lisäksi sen pitäisi osata käyttäytyä rauhallisen arvokkaasti (eli se ei voi makoilla meidän kanssa lattialla tai kuvata jotain ötökkää) ainakin ensimmäiset pari kuukautta.
Ne on puhunu jostain korokkeista, kainalosauvoista ja esteettömyydestä. Tuo on tavallistakin epäselvempää ihmisten puhetta, mutta eiköhän asia meillekin valkene. Jotain kivoja temppuja vois mamman iloksi keksiä, onhan tässä vielä aikaa.
Aika nuori tekonivelpotilas tosiaan! Huh! Toisaalta olen ymmärtänyt, että ne paranevat yleensä varsin hyvin. Pelottaahan se toki ja on iso asia sinulle. Se nyt vasta erikoista olisi, jos se ei pelottaisi ollenkaan! Toivotaan että kaikki menee kunnialla, lonkasta tulee kuin uusi ja toipuminenkin menee mutkattomasti :)
VastaaPoistaTsemppiä myös listan kanssa ;)
Ehkä nuorena tekonivelpotilaana on etua juurikin iästä. Siis jos kaikki menee hyvin.
PoistaRobert ja mahdollinen merkkailu on listan haastavin kohta :)
Olet kyllä tosissaan nuori tekinivelpotilas. Mutta onneksi on taitoa ja tietoa nykypäivänä, etköhän siitä toivu ja palaudu entistä ehommaksi! Tsemppiä kunnonkohotukseen ja leikkaukseen!
VastaaPoistaVoi Robert... ei omaa kotia tarvitse merkkailla, se on jo oma!
Kainosti toivon, että leikkauksen jälkeen pääsisin pitkästä aikaa lenkkeilemään.
PoistaKunpa tuon osaisi Robertille sanoa kissojen kielellä ;)
Yhdyn edelliseen tuossa nuoruutesi ihmettelyssä, mutta lohdutan tuossa kuntoutumisessa, että muutama vuosi sitten olin kuntoutuskurssilla Ruissalossa ja siellä oli veteraaneja samaan aikaan. Ne mummelit ja papat tekonivelissään peittosivat meidät nuoremmat kuntopoluilla mennen tullen - saatikka tanssilattialla;)
VastaaPoistaMinullahan on myös tämän kuun lopulla tapaaminen ortopedin kanssa - ja pari kuukautta kuulemma minäkin joudun keppien kanssa menemään. Tässä olen pikkuhiljaa siirtelemässä tarpeellisia kamoja alakerrasta tänne yläkertaan - asumme kahdessa tasossa rinteessä ja makuuhuoneemme on alakerrassa. Nyt tuo tytön huone hänen muuttaessaan vapautui yläkerrasta ja siitä tulee aikanaan oma soppeni mutta ennen sitä toipilashuoneeni.
Ja hei - meillä on sentään maailman parhaat hoitajat<3
Kohta voidaan vertailla keppien ominaisuuksia ;)
PoistaOnhan se mielettömän hienoa, että nykyajan lääketiede mahdollistaa kaikenlaiset toimenpiteet!
Aika paljon täytyy miettiä ja järjestää, että koti olisi mahdollisimman esteetön. Tyttäresi huone vapautui siinä mielessä sopivaan aikaan.
Ja hoitajat ovat hyvät ♥.
Kuulostaa hyvältä että mamma on kotona teidän kanssa kolme kuukautta! Mutta teillä on sitten iso vastuu, kun teidän pitää olla sitten hoitajina, seurana, juttukaverina, pitää huolta henkisestä puolesta, vartioida.. Mutta kyllä te selviätte niinkuin teidän mammakin!
VastaaPoistaOnneksi Sulo on "jo" kahden vuoden kypsässä iässä ja silläkin välillä välähtää. Meidän mamma on aika nopeesti kyllästyvää sorttia, joten kaikenlaista kivaa täytyy keksiä. T: Robert
PoistaHurjan iso leikkaus sulla on kyllä edessä noin nuorena, mutta toisalta ihanaa että saat helpotuksen jo yt kun tarvetta on eikä sun tarvitse kärviställä seuraavaa 20-30 vuotta vaan kuntoutuksen jälkeen elämänlaatu paranee :)
VastaaPoistaKattiloilla kyllä tulee olemaan aikamoiset ajat tiedossa, kun niillä alkaa hoitajapestit <3
Ensin kuvittelin, että kitkuttaisin tällä koivella vielä muutaman vuoden. Mutta oikeastaan se tekonivel alkaa kuulostaa hyvältä jutulta. Kunhan operaatio onnistuu.
PoistaMeidän koko miesväki joutuu aika koville, hih ;)
Voi Anna, tiedän niin hyvin nuo ajatukset ja tunteet. Olin melko tarkasti vuosi sitten polven tekonivelleikkaksesssa ja kyllä jännitti ja pelottikin etukäteen. Näin jälkikäteen ajateltuna muutama ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli aika ikäviä, mutta sitten helpotti kun voi alkaa liikkua vähän enemmän. Olin 4 kuukautta saikulla ja kissojen hellässä huomassa. Laita sähköpostia jos haluat kysyä jotain tai muuten vaan jutella, niin ja nähdäänhän me ensi lauantaina :).
VastaaPoistaLähempänä leikkausta mieluusti juttelisin aiheesta. Kiitos Päivi ♥.
PoistaMukavaa, että ensi lauantaina tavataan ihan oikeasti :)
Levollista valmistautumista leikkaukseen. Se on kyllä hyvä, että sulla on sitten täyspäiväisesti kissat kannustamassa, hoitamassa, ilahduttamassa, lämmittämässä, kehräämässä ja kujeilemassa :-).
VastaaPoistaKyllä ja nimenomaan täyspäiväisesti. Täyspäinen viihdytys voisi olla jo liikaa :) Niiden touhuja seuratessa saa enimmäkseen nauraa.
PoistaVoi, mitä sanoisin...ekaks, oot nuori..paraneminen sujuu nopeampaan tahtiin kuin mummoilla , tokaks saat kivut pois, kolmanneks kotona on sulla hyvät parantajat ja neljänneks ..ihan varmasti jännittää ja pelottaa. Äidillä molemmsa lonkissa uudet nivelet, vähän tiedän mitä se kotoväeltä ja huonekalujen korotuksilta vaatii. Kesää kohti pääset toipumaan, se on hyvä.
VastaaPoistaVoi Suloa..meillähän Papu merkkailee myös...huoh....tosin aikapitkälke rajoittuu kylppärin puolelle. Pissojan löytui kesältä myös muualta ja tietyt matot lirautettiin....taisi sittenkin olla Onni poloinen eikä Papu niinkuin pääteltiin aiemmin.
Minulla on edessä polven tähystys, sehän ei ole mitään operaatiosi rinnalla.
Jakselehan ♡ Ja halit, myös kizuille.
Suoraan sanoen sitä on niin tottunut siihen, että lonkka kipuilee -vaikka se kuulostaa ihan pöljältä. Kieltämättä lonkkaoperaatio koskee koko kotiväkeä, onneksi Hra K oli jo nyt ortopedin vastaanotolla mukana.
PoistaRobert on meidän pissis tai siis se on muutamaan kertaan merkannut sängyn. Onni poloinen varmasti myös vahingossa merkkaili. Ainakin Mossella oli sellaista ihan viimeisinä aikoina. Sellaisia ne kissapapt ovat ♥. Mutta Robert saisi luvan ryhdistäytyä, se on vasta 8-vee.
Kiitos ♥, halit myös sinne :)
Tsemppiä Anna, hyvin se menee! Hyvä että vaihtavat vanhan huonon osan uuteen, niin pääset mitä luultavimmin vaivastasi. Tosin ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon sairaalakammon, kärsin ihan samasta kammosta ja vieläpä ihan samasta syystä :) Ja mulla on muuten parhaillaan bursiitti, eli lonkan limapussin tulehdus, jonka myötä olen oppinut huomaamaan, että lonkkavaiva on yks mitä pirullisimpia vaivoja liikkumisen ja harrastamisen kannalta!
VastaaPoistaHuh, lonkan bursiitti kuulostaa kivuliaalta vaivalta ja myös sellaiselta, että se vaatii piikittämistä (iik!). Sairaalassa työskentelemisen myötä on huomannut, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä. Toivottavasti leikkaukseni sattuu osumaan sopivaan saumaan ;)
PoistaOmakohtaista kokemusta lonkkaleikkauksesta ei ole, mutta lähipiirissä on parikin ihmistä, joille on leikkaus tehty. Sinä olet NUORI, joten toivut varmasti nopeasti. Ikävää tosin on, että joudut leikkaukseen noin nuorena, mutta hyvä asia taas on se, että leikkaus voidaan tehdä ja pääset irti kivuista ja voit elää tasapainoista elämää harrastuksineen kaikkineen.
VastaaPoistaJoten toivotan sulle hyvää elämää ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen!
Kun näin nuorella iällä leikataan, niin onhan se vähän arvoitus kuinka kauan (15-20 v. ?) tekonivel kestää. Mutta onnistunut leikkaus varmasti parantaa elämän laatua.
PoistaJa kiitos ♥.
Voi hurja! Aivan liian nuorelta kuulostat tuommoiseen operaatioon... Mutta varmasti elämänlaatusi paranee kun leikkauksen ja kuntoutuksen olet läpikäynyt. Kuntouttaminen sen jälkeen on äärimmäisen tärkeää! Toivottavasti saat hyvän jumpparin ja tsempparin itsellesi. Rohkeutta leikkaukseen ja sairaala-aikaan. (Minuakin sairaalat kammoksuttavat ja ahdistavat, et suinkaan ole ainoa tapaus. Ja vaadi riittävä määrä kipulääkettä niin ei tarvitse suotta kärvistellä!) Tsempit sinulle ♥
VastaaPoistaKiitos Minna!
PoistaKuntoutus pääasiallisesti jäänee omalle vastuulle. Siis ohjeet saa sairaalasta, mutta muuten on aikalailla omillaan. Kipulääkitys on kuntoutumisessa aikas tärkeä asia..
Osien rikkoutuminen ei katso ikää, onneksi on saatavana varaosia. Olen katsonut läheltä miten ihmiset ovat toipuneet lonkka- ja polvinivelen vaihdosta ja on kyllä uskomatonta miten hyvin niistä kuntoutuvat vanhemmatkin ihmiset. Maalaisjärjellä ajatellen on hyvä korjata nivel ajoissa niin ei tule muita kremppoja virheasennoista. Onneksi sinullla on kotona koko ajan laatuseuraa ja kissannahka on vanha tunnettu parannuskeino särkyihin, siinä pitää tietysti olla lämmin kissa sisällä. Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, toivotaan lumetonta kevättalvea.
VastaaPoistaOnneksi pääsen lonkkaleikkaukseen 2010-luvulla enkä 1970-luvulla (puhumattakaan aikaisimmista ajoista). Vanhat ihmiset tuntuvat kuntoutuvan tosi hyvin, naapurini on siitä oikein rohkaiseva esimerkki.
PoistaTotta, kissannahka lämpimällä kissalla varustettuna on mitä parhain "kääre" särkyihin.
Tsemppiä Anna! Kaikki sujuu varmasti enemmän kuin hyvin.
VastaaPoistaKiitos Mamma N!
PoistaToivotaan, että kaikki sujuu hyvin.