Punainen pata

Vihdoin ja viimein mummun perintöpata pääsi käyttöön. Eihän se kaapissa ole odotellut kuin reilut 10 vuotta. Pata on erittäin hyväkuntoinen ja kannessa on vielä Rosenlewin tarrakin paikoillaan.  Vanhaa satakuntalaista tietenkin lämmittää tieto, että se on valmistettu Porissa.

Lapsuudenkodissani on punainen "Sarpanevan pata", josta olen syönyt erinäiset riistaruuat. Joten ensimmäiseksi oman keittiön pataruoaksi valikoitu pippurinen peurapata. Ohjeen löysin täältä, mutta pata sai kypsyä uunissa reilut 4 tuntia, siskoni ohjeiden mukaan. Ruoka olisi ollut valmista erittäin aikaisin aamulla eli se jäi vielä uunin jälkilämpöön. Vielä 6 tuntia myöhemmin pata oli haalean lämmin.

Lihapalan, tässä tapauksessa lavan käsittelyssä olin suorastaan uusavuton. Eikä hommaa helpottanut yhtään se, että lihankäsittely on mielestäni hieman epämiellyttävää.

Mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoinen.

 
Padasta löytyy hyvin niukasti tietoa. Pikaisesti googlaamalla selvisi, että se on nimeltään L-pata ja suunnittelija Erkki Linnala. Tuotannossa vain vuodet 1968-1972.

Jostain olen lukenut, että emalia pitää käsitellä hellästi kuin posliinia. Vastapalvelukseksi "emaloidun valurauta-astian kypsennysominaisuudet sekä liedellä että uunissa ovat vertaansa vailla". Lisää hoito-ohjeita löytyy täältä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa! Huomenna pitäisi olla +10 astetta lämmintä ♥.