Tasan kaksikymmentä vuotta tuntuu pitkältä ajalta, mutta äidin kuolemaan ja sitä edeltäneeseen sairastumiseen liittyvät asiat muista tarkkaan, melkein kuin kaikki olisi tapahtunut eilen. Äidin sairastuessa/sairastaessa luulin (17 vuotiaan elämänkokemuksella) ettei mikään voisi olla kauheampaa. Onneksi en tiennyt mitä oli tulossa.
Olen kenties lapsellinen, mutta uskon/toivon, että äiti (ja muut edesmenneet rakkaat) seuraavat elämääni sieltä kaukaa tähtien takaa. Ja jos he eivät seuraa, niin erityisesti äidille haluan sanoa, että kyllä me kaikki ollaan jatkettu elämäämme, mutta ei koskaan unohdeta sua ♥
Taivas on olemassa ♥ Iso elämää mullistanut tapahtuma äitisi sairaus ja kuolema on varmasti ollut; sillä on vaikutus koko elämääsi. Muistan erittäin hyvin tunteeni kun äitini sairasti, kun olin saman ikäinen kuin sinä. Se kasvatti minua liian nopeasti.., mutta hyvänä puolena kai se, että nuoruus hölmöilyt jäivät välistä - emäntä
VastaaPoistaNoin kaksi ja puolivuotta sitten menetin Äidin♥ Olen varma, että Äiti seuraa meitä tuolta taivaasta...on siellä vanhempiensa ja siskonsa kanssa.
VastaaPoistaÄitini oli sairas, mutta kuolema tuli tapaturman vuoksi yllätyksenä. Kaksi viikkoa oli aikaa totutella ajatukseen. Ajatukseen, jota vieläkään ei oikein ole sisäistänyt...Äidin menetykseen. Ikävä on tosi kova vieläkin. Tietysti suru ei enää ole läsnä koko aikaa, mutta välillä se tulee ja puristaa rintaa ja saa kyyneleet valumaan.
Nytkin, kun perheeseemme tammikuussa syntyi pieni poika, mietin, että olisipa Äiti vielä täällä iloitsemassa kanssamme. Hän iloitsee tulla ylhäällä♥
Kyllähän sitä haluaa uskoa, että edesmenneet ovat jollain lailla näkemässä. Riippumatta siitä uskooko jumaliin vai ei. Onneksi muistoja ei viedä pois!
VastaaPoistaItse olin 14-vuotias kun äiti sairastui ja juuri täyttänyt 16 kun hän kuoli. Siitä selvisin melko hyvin (joskin hölmöilyä esiintyi kyllä ihan tarpeeksi). Sen sijaan se otti koville kun mummu kuoli muutama vuosi sen jälkeen. Ajattelin että on kyllä väärä järjestys, kun parhaasta päästä aletaan viemään.
Tosin nyt kun ympärillä on oman ikäisiä tyttäriä, jotka tekevät asioita äitiensä kanssa, käyvät eri paikoissa, soittelevat toisillensa kaikista asioista jne. tulee välillä mieleen, että millaistakohan se olisi.
❤
VastaaPoista💖
VastaaPoistaKiitos kauniista kirjoituksesta. Mäkin haluan uskoa, että menetetyt läheiset seuraavat jollain tavalla elämiämme.
VastaaPoista♥
VastaaPoista