Taidokasta koristelua -oljella!
Ensin ajattelin, että pappa on tehnyt rasian puhdetyönä asemasotavaiheessa. Sitten pohdiskelin, että hän sittenkin on ostanut sen joltain todelliselta käsityötaitajalta, mutta olkikoristelu tekniikkana vähän mietitytti. Lietolaisen Nautelankosken museon sivuilta löytyi paljon tietoa puhdetöistä ja varsinkin sellainen ykstyiskohta, että olkikoristeltuja puhdetöitä tekivät erityisesti venäläiset sotavangit.
Rasian sisältä löytyi tämä vihko. Jopa sota-aikana teiniplikat kuuntelivat musiikkia ja kirjoittivat laulujen sanoja vihkoon. Mummun kaunis käsiala näyttää niin tutulta (ja nyt meni "roska silmään", kun muistelen hänen kirjoittamiaan syntymä- ja nimipäiväkortteja jne.).
Olkikoristeinen rasia pääsee korurasiaksi. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt sopivaa rasiaa koruille ja nyt etsintä on todellakin päättynyt :)
Ihanat muistot!
VastaaPoistaMinulla on vanha pieni puuarkku, jonka iso-isäni oli tuonut, äidilleni sodasta...aarre sekin♥
Rasia on tavattoman kaunis. Kyllä on saanut tietää mitä on tekemässä se ihminen, joka on koristukset tehnyt.
VastaaPoistaMuistot ♥ Ja aivan erityisesti muistot mummoista ja papoista ♥ Sinun mummollasi on ollut hyvin kaunis käsiala. Vähän jollakin tavalla toisenlainen kuin tavallisesti sen ikäluokan ihmisillä, vaikka sinänsä kirjaimet selvästi ovatkin samoja, joita siihen aikaan on opetettu.
Kyllähän sitä aina ennen aikuiset sanoivat lapsille, että pitää kysyä vanhoilta ihmisiltä nyt, kun se vielä on mahdollista, mutta mitenkäs lapsi olisi osannut kysyä. Nyt osaisi kysellä vaikka mitä menneiden aikojen asioita, mutta kun ei ole kukaan vastaamassa enää. Niin kai se on joku universumin laki määrännyt olevan, että kun olisi vastaajaa, ei ole kysymystä ja sitten kun olisi kysymys, ei ole vastaajaa.