Iloa säkenöivä järjestys

Heh, kuten varmasti arvasitte/tiedätte otsikko ei ole omakeksimäni. KonMari Siivouksen elämänmullistava taika -kirja on saanut jatkoa KonMari Iloa säkenöivä järjestys -kirjalla. Sana järjestys on erittäin ok, mutta "iloa säkenöivä" on taas kerran pikkuisen liikaa allekirjoittaneen makuun.

Kolmisen viikkoa sitten posti toi hyvissä ajoin tilaamani kirjan. KonMaritukseen liittyvä ensimmäinen postaukseni löytyy muuten tästä.
Ihan ensiksi täytyy todeta, että kirja näyttää varsin tyylikkäältä. Ja sitten sisällön kimppuun. Ihan alusta alkaen olen huomaavani, että Marie Kondo on jotenkin kypsynyt/kasvanut. "Heitä kaikki pois"-tyyli on pehmentynyt ja koko kirjassa on havaittavissa inhimillisempi ja kannustavampi sävy. Heti alkutekstissä todetaan, että kaikkea ei ole tarkoitus suin päin heittää menemään. Vaan oman ihanteellisen elämäntyylin voi saavuttaa vasta, kun oppii valitsemaan iloa tuottavat (=miellyttävät) tavarat. Ja se "ihanteellinen elämäntyyli" tarkoittaa, että prosessin alkuvaiheessa pitäisi pohtia millaisen sisustuksen keskellä haluaa asua. Siis valita yksi_ihanne_tyyli.
Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa -niin tadaa, on oikein säilyttää se riippumatta siitä, mitä muut sanovat (toiminee silloin jos asut yksin).  Eikä varmasti voi liikaa painottaa, että toista/muita perheenjäseniä ei saa pakottaa järjestelemään. Kirjassa esitellään myös muutama niksi siihen, miten oppii arvostamaan toisen rakkaita tavaroita.

Taas kerran haluan vähän räksyttää siitä, ettei tässä (niin kuin ei ensimmäisessä opuksessakaan) oteta kantaa mihin ne kaikki tavaravuoret kotoa siirretään. Siis miten säädyllisesti ja kierrätysohjeita noudattaen laitetaan tavarat eteenpäin. Kirjaa lukiessa voi tulla kohtalaisen kova hinku konmaritukseen. Mutta ennen kuin aloitat raivauksen, niin mieti vielä mihin kamat viet. Pahoittelut hieman opettajamaisesta (vain karttakeppi puuttui) kierrätyspaasaamisesta.

Marie Kondo suosittelee ottamaan kuvan sekaisesta kodista ennen järjestämismaratonia, sillä nopeasti aika kultaa muistot ja lopulta on unohtanut kuinka sotkuista alunalkaen olikaan. Listoista ja päiväkirjoista pitävä ihminen voisi laatia järjestämispäiväkirjan, jossa esittelisi "ihanteellisen elämäntyylin", "nykytilanteen" (siivousongelmat) ja viimeisenä olisi "järjestämisprosessi".
Nyt Marie Kondo myös pohti ilo-sanan merkitystä. Jokin esine voi tuottaa iloa myös elämää helpottavalla käytännöllisyydellä tai sen omistamisesta on hyötyä arkielämässä. Halleluja! Nyt tuossa "tuottaa iloa" lauseessa on paljon enemmän tolkkua, sanon minä.

Erityisesti minuun vetosi tämä lause "järjestä kaikki tavarasi mahdollisimman pian, jotta voit viettää loppuelämäsi rakkaimpien ihmisten ja tavaroiden kanssa". Veikkaan, että tuo lause vetoaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet kokemaan elämän rajallisuuden. Toisaalta on falskia käyttää perusteena elämän rajallisuutta, kun puhutaan siivousmaratonista. Mutta kukapa ei haluaisi nauttia siististä ja miellyttävästä kodista, sekä rakkaiden ihmisten seurasta.


Ja lopuksi. Hyvät konmarituksesta innostuneet siskot ja veljet. Nyt löysäätte kiristävää nutturaa tai skragaa/puseron kaulusta. "Ei hätää, vaikka epäonnistuisit -asuntosi ei räjähdä". Siis ei oteta asioita niin hirveän vakavasti ja annetaan kaikille tilaa konmarittaa omalla tyylillään tai olla konmarittamatta. Eikös juu.

Marie Kondo: KonMari ilo säkenöivä järjestys

Onnenpäivä kirppiksellä XIV: täydellinen "korurasia"

Kirppisrintamalla on ollut lähes hipihiljaista. Kuukausi tai kaksi takaperin olin myymässä kirppiksellä, mutta ostoksia en ole juurikaan tehnyt, paitsi tänään.

Usein tulee käytettyä tiettyjä koruja, päivästä tai oikeastaan kuukaudesta toiseen. Hetkeksi joku suosikkikoru pääseen levähtämään, mutta sitten taas se pääsee käyttöön. Yöpöydällä tai oikeastaan kampauspöydällä on kohtalaisessa kaaoksessa herätyskello, pari korurasiaa, vesilasi, kirja ja lehtiä jne. -Ja ei, siitä ei tule nyt kuvallista materiaalia. Tänään löysin kirppikseltä lempikoruille hyvän säilytysratkaisun. Siihen korut voi laskea yöksi ja taas ottaa aamulla käyttöön.

Suosikkikoruni ja uusi "säilytin".

Pahkasta tehty jalallinen astia on varmasti kokenut jokusen vaiheen ennen valmistumistaan. Pahka muuten on kasvaimen tapainen kasvuhäiriö puussa.

No, mitäs pidätte koruastiasta? Ihastuneita huokauksia vai kauhun parahduksia?

Messuostokset

Olen niin tyytyväinen, kun Suomen kädentaidot-messuilta löytyi jotain erityisen kivaa. Välihuomautuksena kerrottakoon, että aloin lukemaan uunituoretta KonMari-kirjaa ja sitä myöden taas tulee harkittua ostokset tarkemmin -toivottavasti tämä on pysyvää.

Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, löysin jotain kivaa Taito Åbolandin osastolta.

Ihastuin kerrassaan vanerikoriin, joka on perinteisen mallinen, mutta kuitenkin moderni. Lisäpisteitä annan viimeistellystä ulkonäöstä metalliheloinen ja kantokahva on hyvin muotoiltu. Koivuinen kori on Paraisilla asuvan Esko Lehtisen tuotantoa. Malli on 1900-luvun alkupuolelta ja niitä on aikanaan valmistettu Eskon isoisän veneveistämössä.

Keräily-messujen puolelta löytyi muutama Omin käsin-lehti. Myynnissä olisi toki ollut vaikka mitä ihanaa ja hienoa.

Suomen Kädentaidot ja Keräily 2016

Tuntuu, että edelliset Kädentaidot-messut olivat ihan justiinsa; vuosi on kulunut ihan hujauksessa. Tälläkin kertaa kaulassani roikkui kameran lisäksi blogisti-merkki. Vaikka mielestäni piipahdimme messuilla ihan nopeasti, niin todellisuudessa siinä vierähti nelisen tuntia.

Suomi 100 vuotta sukkanäyttelyssä oli taidokkaita kirjoneulesukkia. Ryhmäkuvassa ne näyttivät entistä hienommilta.

Makramee-tekniikalla solmittuja ja puuhelmillä koristeltuja amppeleita on ollut jo muutaman vuoden. Uudessa versiossa oli käytetty alaosaan nahka "suikaleita", tykkään.

Eri puolilla Suomea toimivilla Taito-yhdistyksillä oli omat osastonsa. Kaksi Taitoyhdistystä oli piristävästi ihan omilla linjoillaan. Taito Pohjois-Karjalan osastolla oli Kansallisromantikko-sarjaa. Kuviot olivat raikkaita ja nimet kivoja Riemujenkka, Rytmipolkka ja Taikatanhu.
Täytyy tunnustaa, että itsestänikin löydän jossain määrin kansallisromantikkoa. Ihailen perinteisiä himmeleitä (siis ei valoa eikä mehupillejä). Toinen perinteinen juttu johon olen tykästynyt on tuohityöt. Instagramissa seuraan ainakin yhtä japanilaista, joka tekee hienoja tuohitöitä.

Taito Åbolandin osastolla oli mm. upeita vanerisia koreja.

Ja joulupuu-tekemispaketteja! Olen haaveillut ja suunnitellut pitkin marraskuuta joulupuuta. Jos se nyt menee mönkään (eli en jaksa tehdä), niin tiedän mistä saan melkein valmiin setin.

Joutomaan osastolla oli mielenkiintoisia ja persoonallisia kortteja, sekä julisteita. Ja hauskoja lumiukkoja. Yksi Joutomaan printti meiltä jo löytyykin.

Tulimetsän osastolla oli siroja koruja ja vähän jykevämpiä kynttilänjalkoja. Tuollaisen korurasian haluaisin :)

Tällä osastolla korut oli erityisen hienoissa "paketeissa".

Ekologiset korut olivat hauskasti esillä kananmunankennoissa.

Keräily-messujen puolella ei tullut paljoakaan kuvattua. Ilmailumuseoiden osastolla oli kuvassa näkyvä Myrsky II -entisöintiprojekti. Ja Hawk-lentokoneen ohjaamoon pääsi tutustumaan. Voin kertoa, että siellä oli vähän varttuneempia, suorastaan harmaahapsisia "pikkupoikia" ihan jonoksi asti.

Tarkkaan harkitut messuostokset saavat oman postauksensa. Tälläkin kertaa selvisin messuilta aivan ilman lankaostoksia. Voi olla, että palaan vielä Taito Åbolandian-osaston tuotteisiin.

Sopivaa lapasmallia etsimässä

Pimeinä iltoina ja hämärinä päivinä sohva suorastaan huutaa puoleensa. Sohvan otteessa olisi mukava tehdä muutakin kuin nukkua päikkäreitä tai tuijottaa telkkaa.

Jo jonkin aikaa sitten, kuukausi vai peräti pari takaperin, ostin ihania Novita Aapo-lankoja. Haaveissa oli tietenkin kunnon kirjoneulelapaset tai sen tyyliset, kuin Hra K:n sulhaslapaset.

Kaikista vaikeinta kirjolapasten kutomisessa on mielestäni Sen Oikean mallin löytäminen. On nim pal erilaisia vaihtoehtoja. Kirjahyllystä löytyy mm. Sata kansanomaista kuviokudinmallia (joka on ihan huippu). Kirjastosta lainasin Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirjan. Ja varauksessa on upouusi Puikkomaisterin lapaskirja. Melko todennäköistä on, että sopivan mallin löytäminen ei ainakaan tule helpottamaan. Kutoisiko jotain perinteistä kotimaista /  Buddhan kuvan / kissoja / norjalaismallisia vai kenties Pokemon-lapaset? Tälläinen lapasmallikriisi on muuten mitä ihanin vastine arkielämän haasteille.

Tämän viikon illat ollaan luettu porukalla Täällä Pohjantähden alla -kirjaa. Ensimmäinen osa meni jo, mutta onneksi kaksi seuraavaa vielä odottaa.

Mukavaa viikonloppua, klikkaa tästä, niin näet Sulo tervehdyksen ♥