Sunnuntaiajelulla

Pitkästä aikaa vääntäydyttiin sunnuntaiajelulle ja heti aamusta. Alkumatkasta, mutta kuitenkin liian kaukana kotoa, huomasin järkäleen jääneen kotiin. Onneksi kännykkä oli mukana.
Lähtötohinassa (taas, mutta ei niin pahassa kuin reilu viikko sitten) meni vähän pasmat sekaisin.. Päätin uudistaa vähän aikaa sitten tilaamani laukun (kyllä, laukkutyttö on taas päässyt irti) ja  tietenkin se piti käsitellä sadesuojasuihkeella. Kaapista meinasin kuitenkin napata lehtikiiltosuihkeen, onneksi huomasin erheeni ajoissa, huhhuh.

Matkakohteenamme oli jokavuotinen Nuutajärvipäivä. Nuutajärven lasitehdas on Suomen vanhin toiminnassa oleva lasitehdas ja tänä vuonna tulee täyteen 220 vuotta. Melko ironista, että sen toiminnan lopettamista suunnitellaan, nirsk.

Mielessäni tietenkin välkkyivät supertarjoukset (kuten viime vuonna klik) ja lahja 220 ensimmäiselle tulijalle. Ennen vanhaan lähes joka vuosi sai lahjan ja sen jakoivat parkkialueen ohjaajat, mutta tänä vuonna se olisi pitänyt noutaa myymälästä. Jono oli niin pitkä, ettemme edes yrittäneet jonottaa. Sattumalta törmättiin harvinaisiin sukulaisiini ja puhelimme siinä hyvän tovin.

Supertarjouksessa olivat mm. kattilat ja Niiskuneiti-figuurit eli mitään ei tarvinnut ostaa, rahat säästyivät.

Tilanne kääntyikin suorastaan päälaelleen, kun Mies alkoi takomaan meille rahaa -tai ainakin Nuutajärvi 220 vuotta juhlarahan.

Lasimuseossa oli esillä kaikkea entisaikojen lasin valmistukseen liittyvää materiaalia. Kuten jyhkeähköt lasimuotit. Sen lisäksi, että lasihytissä oli todella kuuma, kaikki työvälineetkin näyttivät hyvin raskailta.

Suomen suurin lasikuusi oli hauska ja värikäs.
Sitten Makeistukun kautta kotiin.