There's no place like home

Yleensä suosin suomenkielisiä sanoja ja lauseita, varsinkin täällä blogissa, koska armas kotokielemme on niin monipuolinen. Mutta there's no place like home on vain niin tenhoava. Lähes yhtä hyviä ovat kotimaiset vastineet kotini on linnani tahi oma koti kullan kallis.

Muistattehan huoneentaulut, joita entisaikaan ripustettiin huoneen seinälle? Siihen oli kirjottu esim. joku mietelause ja kirjottu kuvio. Sellaista lapsuudessani katselin isoisoäitini kodissa.  Ja nyt jostain kumman syystä haluaisin itselleni huoneentaulun. Vähän modernimman tyylisen, mutten kuitenkaan sellaista "keep calm and carry on"-tyylistä julistetta. Aika näyttää, kuinka kauan tämä inspiraatio kestää ja varsinkin tuleeko tulosta.. Paitsi kaikesta ei tarvitse saada tulosta! Työpaikalla saa ihan tarpeeksi ajatella tehokkuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Mikä onkaan parempi paikka koti-ihmiselle ja kotikissalle kuin koti? Raskaan työpäivän jälkeen huokaan helpotuksesta, kun pääsen kotiovesta sisälle. Jo muutaman  yhden yön poissaolon jälkeen kähisen kotopihalla samanlaisesti hoooum, kuin E.T., no E.T.-elokuvassa.

Pidempään mukana olleet lukijat tietävät, että monissa asioissa suosimme mini-juttuja. No, the minimetsän (jota kuvassa ei näy) vieressä on tietysti minikoti. Ainakin nykyisen mittapuun mukaan. Kahdelle aikuiselle ja kahdelle kissalle kodissa ynnä pihassa on ihan tarpeeksi. Joskus ne miniasiat kasvavat -kuten minikissa Sulolle (ihan odotetusti) kävi :)

Kuvan epämääräinen, vähän suttauksella suodittu valkoinen laatikko on siis kotimme. Ja jos oikein tarkasti katsoo niin keskellä kuvaa oleva pieni, vaalea läiskä on enkelikissa-Mosse ja sen vierellä Hra K.
Paras vuodenaika on tietysti kesä, jolloin ruoho on ihanan vihreää ja taivaalla liitelee kevyet pumpulipilvet. Varsinkin tässä osassa puutarhaa (pohjoispuoli) nurmikkoon sekoittuu aika massiivinen sammalpeite, joka on talvellakin kauniin vihreä. Se hyvä puoli on näinä leutoina talvina.
Tästä sainkin hataran aasinsillan Järviemme helmet tv-sarjaan (joka muuten loppui juuri).  Siinä tutustuttiin mm. Säkylän Pyhäjärveen. Ohjelman juontaja sanoi kutakuinkin näin: näinä ilmastonmuutoksen aikoina jokaisesta talven paukkupakkasesta kannattaa iloita. Ja tästä lausahduksesta saikin allekirjoittanut,  piintynyt talven- ja varsinkin pakkasenvihaaja paljon ajateltavaa.

Erityistä iloa tuottaa kuvan "uusi"  kirjakaappi. Vuosien on/off etsiskely tuotti vihdoinkin tulosta. Kerrankin meille muuttanut huonekaluvanhus on erittäin hyväkuntoinen (no hinta oli sen mukainen).
Vitriinin sisälle, Sulon naskalihampaiden ulottumattomiin, mutta kuitenkin allekirjoittaneen nähtäville, saa tällättyä mm. kirjaston kirjat ja lehdet.
Kirjakaapille seuraa pitää täällä blogissa monta kertaa vilahtanut, saman aikakauden nojatuoli. Nojatuolipari on isäni lapsuudenkodista ja äitini on aikanaan ne entisöinyt.

Kuparinen tarjoiluastia ja hopeatoffeet yhteen soppii. Jostain syystä karkit hävisivät siitä alta aikayksikön, eikä asialla olleet kattilat tai kuuluisa SE (joka piinaa aina välillä kissallisia huusholleja). No tyhjän astian ajattelin seuraavaksi täyttää Alku-toffeilla :)


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Siili ja Keltsu!