Jouluista tunnelmaa

Heippa, toivottavasti teillä on ollut mukava joulu / vapaapäivät. Täällä on vietetty joulua perinteiseen tapaan herkutellen ja oleillen "omalla porukalla", sekä sukulaisten kanssa. Joulukuusen haku tapahtui kaikkea muuta kuin tavallisissa olosuhteissa, sillä oli melkein kaatosade ja lämpöä jopa +10 astettan (joulua edeltävänä sunnuntaina).


Sitten kohupaljastus:

Bloggaajan kodissa, Joulurauhan julistamisen jälkeen. Meillä joulunvietto alkoi vasta kello kolmen paikkeilla; hyvä, vakiintunut tapa.

Vähän ennen joulua löysin kirppikseltä esineen, jota olen etsinyt monta vuotta -kunnon kastikekaatimen, jossa on kiinteä lautanen. Taas kerran ulkomainen posliini, tällä kertaa Tsekkiläinen, oli melkein puoli-ilmaista.

Baarikaapin päällä valoa (ja lämpöä!) toivat Carmen-kynttilänjalat. 

Käden ulottuvilla oli myös sammutuspeite.

Joulumyyjäisistä ostin huippukauniit, tuohiset joulukoristeet.

Aina pitää kokeilla myös jotain uutta; nyt jälkiruuaksi oli puolukkasemifreddoa. Jouluruuat olivat muuten meidän perinteiden mukaisia mm. ei paljoakaan laatikoita imellettyä perunalaatikkoa (jopa Janssoninkiusaus jäi), kalaa eri muodoissa, riistalihapullia ja vapaan possun kinkkua, sekä tietenkin salaatteja ja juustoja.

Enimmäkseen ollaan oltu tämän kaltaisissa tunnelmissa. Kattilat ovat vuorotellen nukkuneet keinutuolissa ja nojatuolissa.

Allekirjoittanut on niin nauttinut kiireettömyydestä, aurinkoisista (ja myös harmaista) päivistä, sekä kutomisesta. Työn alla on lapaset Hra K:lle. En ole tajunnutkaan kuinka väsynyt olen ollut. Kulunut vuosi on ollut aika haastava; ennätyspaljon sairastamista tai enimmäkseen toipumista, mutta konstikasta sekin. Lisäksi on ollut töissä yt-neuvottelut. Positiivista on se, että työpaikka säilyy, vaikka "kaikki" muu taitaa muuttua. Mutta täytynee antaa uusille kujeille mahdollisuus (vaikka välillä hampaat irvessä ;).

Leppoisia välipäiviä kaikille!

Joulutervehdys

Joulukuusi haettiin tänä vuonna +10 asteen lämpötilassa ja lähes kaatosateessa. Nyt kuusi on jo koristeltu ja kiinnitetty kattoon perinteiseen tapaan. Kohta saa joulu tulla.

Rauhaisaa ja mukavaa joulua kaikille blogin lukijoille ♥

Tunnelmoida voi vaikka allekirjoittaneen lempijoululaulua kuunnellen.

Aamuhämärissä

Tähän aikaan vuodesta on melkein aina hämärää tai siis suoraan sanottuna pimeää. Mutta joskus juuri niissä hämärissä voi nähdä jotain jännää, kun se joulukin on jo aika lähellä.

Eräänä aamuna näin peilin kautta tontun. Onneksi, siis onneksi kamera oli käden ulottuvilla ja sain tästä vilkkaasta tonttusesta kuvan. Toivottavasti en saanut pitkää miinusta ja merkittävää huomautusta siitä, että yhtenä aamuna (taas hämärissä) astuin muuan harmaan hännän päälle..

Olikohan tämä peräti Tonttu Torvinen?

Jouluista puuhastelua

Tänä vuonna on kierretty peräti neljät joulumyyjäiset -tai oikeastaan kuudet, jos mukaan lasketaan myös työpaikan myyjäiset. Joulumyyjäis"kiertue" ansaitsee ihan oman postauksensa, sillä olen tehnyt muutaman oikein mainion löydön. Ja onneksi myös parit joululahjat.

On kiva etsiä ja löytää sopivia lahjoja, mutta vielä paljon hauskempaa on niiden paketointi. 

Tigeristä löytyi nättiä lumihiutale-nauhaa, vanhanaikaiset pakettikortit, sekä punavalkoista ohutta narua.

Eilen olimme joululahjaostoksilla Turussa ja samalla käytiin muutamalla kirppiksellä. Kirppissaalis oli määrällisesti vaatimaton, mutta muutaman täsmälöydön tein -kuten joulukynttelikön. 

Olen suurella hartaudella etsinyt sitä_oikeaa joulukynttelikköä, mutta kuitenkin samalla pitänyt kukkaron nyörejä tiukalla. Kerran jo tilasin sen oikean, mutta kyseinen kynttelikkö oli tietenkin loppunut. Nyt sopiva joulukynttelikkö löytyikin Turun ekotorilta. Aluksi tarkoituksena oli maalata se valkoiseksi tai punaiseksi, mutta nyt en enää ole varma tarviiko se edes väriä.

Tänään on Lucian päivä ja allekirjoittaneen perinteinen pullan leipomispäivä; se vuoden ensimmäinen ja viimeinen. Tällä kertaa leivoin Lucia-pullat Leilas lussekatter-ohjeella. Unohdin lisätä taikinaan kardemummaa (siis säveltää omiani). Taikinan rakenteesta tuli kerrankin hyvä ja ilmava (kiitos talouskoneen). Pullat maistuvat ihan hyvälle, muttei läheskään niin hyvälle kuin korvapuustit. 

Kuten olen ennenkin kertonut; Lucia-pullien tarkoitus on ollut häätää kissan asuun pukeutunutta paholaista. Onneksi meiltä löytyy pääsääntöisesti vain kilttejä ja hyväntahtoisia kissoja ;)

Itsenäisyyspäivänä

Viime vuonna Sulon kanssa korjattiin vanha  lippunauha. Nyt nauhat ovat paikoillaan ikkunassa, Aladin-suklaarasia on ostettuna (ja pari suklaata popsittuna) ja Tuntematon alkaa klo 12.10. Sitten illalla klo 18 sytytetään kynttilät ikkunoille ja katsotaan Linnan juhlia -siinä meidän itsenäisyyspäivän perinteet tiivistettynä.

Sunnuntaiajelulla: Hvitträskin joulumarkkinoilla

Koska vielä on kesää jäljellä melkein kesäkelit lähdimme piitkästä aikaa sunnuntaiajelulle. Alunperin oli tarkoituksena ajella joulumarkkinoille Varsinais-Suomeen, mutta loppujen lopuksi suuntasimme Etelään, Kirkkonummelle. Hvitträskin joulumarkkinat ovat kiinnostaneet jo monta vuotta.

Hvitträskin rakennuttivat 1900-luvun alkuvuosina arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.

 Hvitträsk on aikanaan rakennettu luonnon rauhaan, metsän keskelle ja järven läheisyyteen. Ikkunasta avautuu rauhoittava järvimaisema, tätä kutsuisin Maisemaksi isolla M-kirjaimella (toki merimaisema olisi vielä hienompi..).

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy.

Koko aikuisikäni olen ihaillut jugend-tyyliä, art nouveau -tyyliä ja kansallisromanttista-tyyliä. Hvitträskiä on esitelty mm. Jugend Suomessa-kirjassa. Vihdoinkin pääsin näkemään em. kirjan kuvat ihan tosielämässä. Allekirjoittaneelta loppuu adjektiivit ihan justiinsa, mutta sanotaan näin, että Hvitträsk oli hieno elämys.

 Mitkä tuolit! Mikä muoto (ja hillitty koristeellisuus).

Suurimman vaikutuksen tekivät Hvitträskin tulisijat. Tuossa metallisessa kuvussa on hienon hienot koristeet. Suvussani on ollut monta seppää ja veljeni tekee sepäntöitä viidennessä sukupolvessa. Kuten isä, isänisä, isänisänisä ja isänisänisänisä. Toki menetelmät ovat vaihtuneet, todellakin. Mutta edelleenkin korjataan esim. maanviljelijöiden koneita. Allekirjoittanut on sen verran kokeillut takomista ja hitsaamista, että voin todeta ettei siitä mitään tule ;D.

Tästä ovesta olin/olen edelleen ihan innoissani!

Viiden pisteen vihje; joulukoristeessa seikkailee tämän näköinen kissaherra, tosin ilman villapaitaa.

Niin Hvitträskissä oli myös joulumyyjäiset, mutta ne jäi vallan kuvaamatta. Olin niin tohkeissani, koska tapasin siellä Elsan Lempituoli-nettikaupan tädin eli Saaripalsta Sailan; oli tosi mukava tavata! Häneltä ostin hienon, vanhanaikaisen tyylisen kissajoulukoristeen (jonka heti asettelin paikoilleen hallin oviaukon yläpuolelle).

Oli oikein mukava sunnuntai-ajelu ja kaiken lisäksi jopa aurinko suostui paistamaan reissullamme. Harvinaista herkkua just nyt.

Ps. Pirkanmaalla on myös hieno kotimuseo Visavuori, jossa on asunut EmilWikström. Siitä olen postannutkin. Wikström on suunnitellut Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat-patsaat. Ja taas koko rautatieasema on Eliel Saarisen (joka on asunut Hvitträskissä) käsialaa.

Sulon laulu

Nyt on Sulon laulun vuoro :)

Sulo ja "muina hylkeinä" asento

Sulo-katti lattialla

(Hepokatti maantiellä sävelin)

Oli Sulo-katti lattialla poikittain

jala jallai jala jala vei

ja se ojenteli karvaisia tassujaan

jala jallai jala jala vei.

Jala vei jala vei jala vei jala vei

jala jallai jala jala vei.

Ja se ojenteli karvaisia tassujaan

jala jallai jala jala vei.

Kuului olkkarista Robertin haukotus.

jala jallai jala jala vei

Oli raukalla kova väsymys.

jala jallai jala jala vei.

Jala vei jala vei jala vei jala vei

jala jallai jala jala vei.

Oli raukalla kova väsymys.

jala jallai jala jala vei.

Blogiviherkasvi

Onni on ystävä, jonka tapaaminen piristää rasittavan työpäivän jälkeen. Häneltä sain "blogikasvin", jossa on häivähdys purppuraa. Olen erittäin otettu tästä harkitusta lahjasta ♥.

Tämä tumma kaunotar on kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis.

Vihdoinkin kirpparilta löytyneet kastelukannu ja amppeli pääsevät tehokäyttöön.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Sofia ja Olga  

ja Kaikille mukavaa viikonloppua!

Ps. Muistakaahan olla kiltisti, sillä tontut ovat varmasti jo liikkeellä. 

Me nähtiin sellainen, ihkaelävä vuonna 2013 klik.

Omin käsin -lehtien pauloissa

Allekirjoittanutta vaivaa melko vakava "neuloosi", "lankamania" ja yleinen halu tehdä jotain omin kätösin. Viikonloppuna tein aiheeseen sopivan täsmälöydön kirppikseltä.

Kaksi vuosikertaa Omin käsin -lehtiä kauniisti punaisella nauhalla solmittuna. Oujee!

Omin käsin -lehti ilmestyi vuosina 1938-1972. Aluksi se ilmestyi Kotiliesi-lehden käsityönumerona.

"Lehti esitteli kaiken Suomessa käsillä tehdyn lisäksi muidenkin kansojen saavutuksia. Lehdessä annettiin erilaisia työohjeita, kerrottiin sisustuksesta ja esiteltiin näyttelyitä ja messuja sekä järjestettiin kilpailuja ja apurahoja. Tyylikatsaukset käsittelivät ihmisen eri olinpaikat saunasta puutarhaan."

Ainakin allekirjoittanutta kiinnostaa enenevässä määrin tavaroiden kierrätys ja jo olemassa olevan tavara(paljouden) uudelleenkäyttö mahdollisuudet.

Joulukoristeissa kiinnostavat yksinkertaiset -tai siis materiaaliltaan vaatimattomammat joulukoristeet. Himmeliä nyt ei voi sanoa yksinkertaisesti tehtäväksi koristeeksi, millään muotoa. Mutta lopputulos on näyttävä, vaikka materiaali on korutonta.
Olin eri iloinen, kun löysin joulumyyjäisistä perinteisiä tuohesta valmistettuja joulukoristeita.

Tämä koriste olisi aivan huikean hieno, mutta meikäläisen kärsivällisyydellä "hieman" liian vaikea. Omin käsin-lehdistä suorastaan huokuu se, että aina 70-luvulle saakka oletettiin ihmisten omaavan hyvät perusompelu- ja yleensäkin kädentaidot.

Mitähän nykyajan lapsukaiset sanoisivat korkista tehdystä bentsiiniasemasta? Ainakin mielikuvitukselle on jätetty hyvin tilaa, kun lelut ovat koruttoman näköisiä.

Ompelukone, lankaa ja pellavaa löytyy. Konekirjonta kuullostaa viekottelevan helpolta ;)

Crimplene, batisti tai nailon? "Coral on parasta kaikkeen pesuun, mitä ette keitä".

Googlesta löytyi mielenkiintoinen uutinen. Keväällä 2016 avautuu Omin käsin -näyttely Suomen Käsityön museoon.  
"Omin käsin –näyttelyssä kerrotaan  kokoelmalähtöisesti suomalaisen käsityön, käsiteollisuuden ja muotoilun noususta 1940-70-luvuilla. Menneiden vuosi-kymmenten tunnelmaan matkataan Omin käsin -lehden ja museon Virkki-kokoelman sekä Tyyne-Kerttu Virkki -säätiöltä lainassa olevan arkisto- ja valokuva-aineiston avulla".


Lähteet ja lisätietoa: klik, klik ja klik.

 

Robertin laulu

Naukulan Sulolla ja Namulla on omat laulut. Ja tokihan meidän kattilat halusivat myös omansa..

Robertille löytyi helposti ihka oma laulu (ja Sulonkin laulu on jo löydetty, siitä myöhemmin).

 Ennen Robertin laulua vielä hieman anatomiaa eli mikä onkaan lippakorva.

Kissa Lippakorva

(Nalle Luppakorvan sävelin)

Heipä hei!

Hyvää iltaa!

Lippakorva seikkailee taas.

Lippakorva-nimen sain,

korvani nääs liputtaa.

Olen pieni kissa vain, pullea.

Henkilökunnan kanssa viihdyn ain.

Olen pieni katti vain, pörheä.

Henkilökunta mua rakastaa.

Robertin ilme on usein vähän äreä.

Mutta oikeasti se on mitä sydämellisin kissa. 

Kesän paras kirppislöytö?

Ensin halusin tehdä jonkinlaisen seinävaatteen, kenties ryijyn. Mutta sitten macramee eli solmeilu vei mennessään. Loppukesästä tein mieleisen, kauan kaivatun kirppislöydön ja nyt sen voisi ottaa käyttöön. Siis paluu lähtöruutuun lukemattomien mahdollisuuksien kanssa.

Oh, sehän on kudontakehys! Tai jokin sellainen, nimestä en ole ihan varma. 

Spiel gut -leluvalmistajan "matontekijä" kustansi 3 €.

Meillä kahvipöytäkeskustelut aika usein sivuavat jotain projektia. Tälläinen keskustelu käytiin tänään, varmasti arvaatte kuka sen aloitti ;)

-Hei, mulla olis tosi hyvä idea!!

(Huom. tuo ei ole koskaan hyvä avausrepliikki!)

-Here we go again (kevyt huokaus).

-Eiks sulla ole kesken vielä se edelline (rivien välistä voi lukea: ja edellisen edellinen jne..)

-Niin no, mä en pääse siinä eteenpäin. 

 *palaa aiheeseen*

-Olohuoneen seinälle vois tehdä seinävaatteen tai jopa kolmen kappaleen ryhmän.

-Ei, ei olohuoneeseen.

-No makuuhuoneeseen. Ainaki mä meen huomenna ostaan kalalankaa.

Huomenna siis kaupan kautta kotiin. Jopa pikaisella googlettamisella löytyi "loimen" luonti -ohjeita -ehkä jonkun avulla minäkin onnistun.

Löytyykö lukijoiden joukosta kudontakehyksellä kutovia?

 

Tuliaiset messuilta; Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain kierrätettyä

En hirveästi puijannut, kun edellisessä postauksessa kerroin Suomen kädentaidot- ja Keräily-messujen olevan hirmusuositut. Aamulehden mukaan messuilla oli 43 831 kävijää, huhhuh.

Mitäs mieltä olette? Voiko itselleen ostaa tuliaisia? Ainakin yksi juttu oli kodinsisustukseen eli yhteinen koko perheelle. Sen valitsimme Hra K:n kanssa yhteistuumin.

Pikku-Sirmakan osastolta ostin käsinkirjotun tyynyn. Onnenapila- tai sydän-koriste on kertakaikkiaan hurmaava ♥.

Tyyny on toisaalta hyvin modernin ja toisaalta hyvin perinteisen näköinen. Kokeneelta kirjontakonkarilta menee hetki jos toinen tälläisen tekemiseen. Tyynystä tuli paljon henkilökohtaisempi ja arvostan sitä entistä enemmän, kun sain jutella itse tekijän kanssa.

O la laa, mikä laukkukaunotar. 

Nea Design on minulle jo ennestään tuttu ja yksi lempilaukuistani onkin samalta merkiltä.

 Tämä punainen kaunotar, Marjatta nimeltään on tehty kierrätysmateriaalista; kenkänahkapaloista.

Laukun taustapuolella on erittäin funktionaalinen yksityiskohta; sen voi pujottaa vyöhön ja näin ollen muuntaa vyölaukuksi. Allekirjoittaneelle se on toistaiseksi liian radikaali idea :D

Sitten jotain vanhaa eli hopeinen kaulakoru. Se on tehty Turussa vuonna 1970, mutta tekijä on vähän epäselvä -kun se suurennuslasi on edelleen hukassa. Kenties tekijä on Edvard Kinni.

Tälläisiä tuliaisia löysin itselle (köh) ja kotiimme. Messujen jälkeen poikkesimme pikaisesti Silenterissä (lempikirppikseni), mutta mitään ei löytynyt. Tänään kävin tyhjentämässä oman kirppispöytäni ja myynti oli vähintäänkin vaisua verrattuna vajaan vuoden takaiseen. Onko muilla kirppismyyjillä kokemusta vastaavasta? Lama vaikuttanee jopa kirppismyyntiin, ainakin koriste-esineiden osalta.

Suomen Kädentaidot- ja Keräily-messut

Vuosien, vuosien tauon jälkeen käväisin Kädentaidot-messuilla ja tietenkin myös Keräily-messuilla. Sain houkuteltua Hra K:n mukaan, kun lupasin maksaa hänet sisälle, tarjota kahvit ja ruuat. Tosin "unohdin" kertoa yhden melko oleellisen asian; sen että nämä messut ovat hirmusuositut :D Onneksi olimme heti lauantaiaamusta paikalla ja parin ensimmäisen tunnin aikana siellä oli vähän väljempää. Nyt olin myös ensimmäistä kertaa bloggaajan roolissa messuilla, sillä sain bloggaajapassin. Kiertelin siis kamera kaulassa ja käyntikortit tassussa.

Down to size-osastolla katseeni kiinnittyi ensimmäiseksi A) Saa kuvata-kylttiin tai B) Mustaan pinnatuoliin, jossa oli hienot, kierrätysmateriaaleista Tampereella valmistetut tyynyt. Kierrättämisen merkitystä nyt ja tulevaisuudessa ei voi liikaa korostaa. Ja aina parempi jos tulos on näin tyylikäs ja ajaton. 
Tällä osastolla sain myös hyvän kierrätysvinkin. Aina välillä tulee tuskailtua, että mihin voisi viedä vanhoja ja kauhtuneita lakanoita, pyyhkeitä vaatteita jne. Tampereella on aloittanut Nextiili-paja, joka ottaa vastaan mm. vaatteita ja liinavaatteita.

Mahdottoman hauskoja ja todella elävän oloisia pehmoleluja/käsinukkeja oli Rannan Lelupajan osastolla. 

Kattokaa ny tota varista! Kuinka liikuttavan näköinen otus ♥.

Lapasia eri maakunnista. Toinen toistaan hienomman näköisiä.

Pikku-Sirmakan osastolla oli todella upeita, käsinkirjottuja rekipeittoja ja tyynyjä. Tuotteet kirjotaan perinteisen satakuntalaisen malliston pohjalta. Kansanomaiset kirjontatyöt ovat mielestäni niin_kauniita! Messutarjouksena olisi ollut tyynyn kirjontapakkaus, mutta onneksi tajusin ettei siitä mitään kuitenkaan tule tai ainakaan seuraavaan viiteen vuoteenn. Joten ostin valmiin tyynyn.

Olenkohan täällä blogissa koskaan maininnut, että olen harrastanut sukututkimusta?

 Helmi Sirolan osastolla oli mm. aivan huikean hieno sukupuu (joululahja-ainesta). Sekä erilaisia, mutta hienoja joulukortteja, arvostan.

Sitten me nähtiin Kiertävä keppihevossirkus ♥♥. 

Sirkuksen hepat olivat tosi persoonallisen ja ilmeikkään näköisiä. Yksilöitä, niin kuin oikeat hevosetkin.

Keräily-messujen puolella kuvasin vain yhdellä messuosastolla. Mutta se olikin vähän spesiaalimpi, sillä esittelijät olivat pukeutuneet vintagetyylisesti ja heidän messuosastollaan oli vaikka mitä kivaa. Täältä ostin ihanan, vintage-kaulakorun. Tänään olen tutkinut riippuksessa olevia leimoja. Suurennuslasi on tietysti hukassa, mutta onneksi kirjotuspöydän lampussa on kirkas valo ;)

Messuilla oli paljon katsottavaa ja siellä olisi saanut kulutettua tuntikaupalla aikaa ja rahaa. Tietenkin siellä olisi ollut toinen toistaan houkuttelevampia lankoja, mutta pysyin tiukkana. Olen aika tyytyväinen langattomaan messusuoritukseeni.

Seuraava postaus onkin omistettu messulöydöille.

Mukavaa alkavaa viikkoa!