Vinkkejä seikkailuun nimeltä tekonivelleikkaus

Meikäläinen on ollut lonkan tekonivelen vaihtelevasti onnellinen omistaja jo 2,5 kk. Matkan varrella, varsinkin ns. alkukiihdytyksessä oli kaikenlaisia mutkia, eikä sairaalasta saatu opuskaan ihan kaikkea kertonut. Niinpä ajattelin koota omat vinkkini kasaan. Näistä voi olla hyötyä muidenkin koipioperaatioiden yhteydessä.

Niin, työkaveri käski ottaa tekonivelhommelin seikkailun kannalta. Itse olin niin syvällä sairastamisessa etten olisi sitä kuuna päivänä keksinyt.

1. Sairaalasta saat kaikki varsinaiset valmistautumis-  ja muut "käyttäytymisohjeet". Ongelmatilanteissa (tai mieluiten jo ennen) täytyy ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, eikä googlata ohjeita netistä.

2. Ota apuvälinelainaamosta kotiin kaikki tarjottavat välineet. Oma TOP 3-listallani oli/on kyynärsauvat, wc-pytyn koroke ja istuinkoroke. Myös tartuntapihdit on must-juttu!

3. Lämpimästi suosittelen myös tukevaa, käsinojallista ruokapöydän tuolia. Se tunnetaan salanimellä seniorituoli. Ennen vanhaan sellaisella istuivat myös kansakoulunopettajat ja muut tärkeät henkilöt. Ensimmäisen kolmen viikon(!) aikana pystyin istumaan vain vähän, siis sen ajan mitä ruuan hotkimiseen meni.

4. Sänkyyn asennetaan korotukset (niitäkin saa apuvälinelainaamosta). Meillä on iihanan pehmeä patja, joka sai minut epätoivon valtaan ensimmäisinä viikkoina, koska sieltä oli niin vaikea ponnistaa ylös. Mutta sijaispatjan alle sujautettu retkipatja kohensi ja kovensi tilannetta hieman.

Sisko toi hyvän tuliaisen sairaalaan ♥.

5. Heti leikkauksen jälkeen nukutaan pääsääntöisesti selällään. Aika nopeasti, toisena kotiyönä ymmärsin kuinka kovalle koetukselle kantapäät joutuvat pelkällä selinmakuulla. Ensiavuksi, tietty keskellä yötä, askartelimme Hra K:n kanssa kaikenlaisia pehmusteita olkatoppauksista jne. MUTTA oikeasti helpoin ja luonnonmukainen (jos näin voi sanoa) konsti oli laittaa jalkapohjien alle lampaantalja. Se on ihan tutkittu juttu.

6. Varaa sängyn viereen yöpöydälle muistikirja ja kirjaa siihen päivittäin framilla olevat vaivat. Sillä jos myöhemmin joudut soittelemaan poliklinikalle, on huomattavasti helpompi kuvailla oliko vaiva paineentunnetta/kiristystä/turvotusta/piikin tunnetta persuksissa vai jotain muuta kivaa. Itse en vaivapäiväkirjaa pitänyt, vaan bongasin idean liian myöhään.

7. Jos mahdollista, niin sijoita telkkari makuuhuoneeseen ja mieluusti jollain ylimääräisellä kanavapaketilla höystettynä. Aika kuluu nii pal mukavammin. Olen katsonut Mad Menistä 6,5 kautta, kaikki julkaistut jaksot Better call Saulista, Breaking Badin kokonaan, kuten myös kaikki Hovimäki-jaksot. Eikä tässä vielä ollut kaikki..
Lisäksi haalein kirjastosta pinkan lehtiä ja lukemista.

Särkylääkkeet, kipu ja yleinen stressi vei ainakin allekirjoittaneelta keskittymiskyvyn aika totaalisesti, mutta onneksi väliaikaisesti. Vieläkin hymyilyttää, kun otin sairaalaan mukaan Ylpeys ja ennakkoluulo-kirjan (kas kun en Sotaa ja rauhaa) ja isoäidinneliö-virkkauksen (vain yhdellä värillä). Aika pian Hra K vei ne kotiin.

8. Ennen leikkausta kannattaa järjestellä vaatekaappi niin, että vaatteet ovat hyvällä korkeudella helposti otettavissa. Niin ja vaatteiden tulee olla löysiä, ei ole yhtään liioiteltua ostaa yksiä ylikokoisia lököpöksyjä. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisinä viikkoina olin enimmäkseen yöpaidassa -hirrmu kätevää.

9. Kylmäpakkaus on ihan must-juttu. Osta hyvissä ajoin ennen leikkausta ja mieluummin kaksi (toinen kintussa jäähdyttämässä ja toinen pakkasessa kylmenemässä).

10. Leikkauksen jälkeinen aika, siis koko sairasloma (ja vielä siitä eteenpäinkin), kannattaa olla itselleen armollinen ja ymmärtäväinen. Jokapäiväinen vieras, ainakin minulla on ollut turhautuminen.

Muistan erittäin kirkkaasti sen tukahduttavan turhautumisen tunteen, kun en meinannut saada sairaalassa "crocseja" pois jalasta. Sukat jalassa ne pinkit hirviökengät olivat liian tiukat ja ilman sukkia ne liimaantuivat jalkaan.

 

going nuts.

Sairaalasta kotiutumispäivä oli myös todella mielenkiintoinen. Minun piti pakata vähäiset tavarani: kävely oli epävarmaa vaikka oli kaksi kyynärsauvaa ja pakkauksessa lisäapuna tartuntapihdit. Voin kertoa, että se oli ihan *pitkä litania voimasanoja* vaikeaa. Ja kaiken huipuksi tiputin pähkinäpussin lattialle, sinne levisi puolen pussia. Melkein levisin itsekin pähkinöiksi lattialle. Ei muuta kuin hälytyskello käteen ja hoitaja paikalle..

11.Yht´äkkiä kaikki haluavat kertoa sinulle miten joku toinen on toipunut tekonivelleikkauksesta (joo varmasti tarkoittavat hyvää, tiedän). Kun tarpeeksi monta kertaa olet kuunnellut kuinka joku alkoi kävellä ilman sauvoja toisella viikolla ja teki täydellisiä kärrynpyöriä kolmannella (hieman karrikoiden) -niin alkaa turhautua.
Jokaisella tekonivelleikkaukseen joutuvalla on luonnollisestikin erilainen tilanne; kuinka pitkälle tuho on edennyt ja millaiset ovat liikelaajuudet. Jos et ole istunut risti-istunnassa ,öööö, lähes koskaan, niin se ei hittosoikoon onnistu heti leikkauksen jälkeen.

12. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina minua hirveästi rassasi pieni lämpöily. Siis lähinnä epätietoisuus, että onko sellainen normaalia. Normaalilämpöni ennen leikkausta oli vajaat 36 astetta ja sitten se vaihtui sitkeään vähän alle 37 asteeseen. Mutta lopulta löysin siihen vastauksen -se on normaalia! Varsinaiset "kuumerajat" on tarkasti mainittu potilasohjeissa eli kandee tarkastaa sieltä, jos sellaiseen tilanteeseen joudut.

13. Varsinkin ensimmäisen viikon olin enimmäkseen petipotilaana (lukuunottamatta kävelyharjoituksia) ja jopa sängyssä istuminen oli epämukavaa. Niinpä Hra K toi  minulle kerran kauppareissulta oikein täsmätuliaisen, lasten ensimukin. Ei kuulkaa kaatunut juomat enää rinnuksille :)

14. Kun leikkauksesta on kulunut jo vähän aikaa ja vointi on jo parempi -niin ehkä et pidä hippityylillä rehottavista säärikarvoista. Tarvitset sopivat varren esim. ohut muoviputki n. 50 cm + tietysti höylän + hyvää teippiä = sileät sääret.

15. Vaikka sairastaminen ja erilaiset vaihtelevat oireet kieltämättä vie kaiken huomion, niin silti kannattaa tietoisesti puhella muistakin asioista kuin omista krempoista. Se on kuulkaas yllättävän haastavaa ensimmäisinä viikkoina.

Olisiko listaan vielä jotain lisättävää? Mitäs sanovat tekonivelleikkauksesta toipumista seuranneet omaiset?

Nyt tuli ihan superpitkä postaus, toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti.
Jälkeenpäin ajatellen sairasloma on kulunut todella nopeasti, vaikka se välillä onkin itkua ja hampaiden kiristelyä. Nyt kun vielä selviäisi (loppuelämän) niin ettei tule tekonivelinfektiota, eikä nivel lumpsahda pois paikoiltaan. Myös kaatumista täytyy vakavasti varoa.

Olen niin nauttinut kivuttomista askeleista ♥.