Mitä varttuneemmat edellä

Pitkästä aikaa olin siskon kanssa huutokaupassa. Osa viehätystä on ehdottomasti muiden ihmisten huutojen (ja käyttäytymisen) seuraaminen. Kaikkein mielenkiintoisimmat esineet ja huonekalut olivat tietenkin sisätiloissa ja ulkotilojen "käsittelyssä" eli tavaroiden myymisessä meni hirmu pitkä aika. Meillä oli hyvää aikaa kierrellä ja katsella, sekä muistella vanhempien kanssa tehtyjä huutokauppareissuja. Siskoni on hyvää huutokauppaseuraa, koska hän ensinnäkin on kiinnostunut vanhoista esineistä ja mööbeleistä. Lisäksi hän tunnistaa paremmin esineitä ja osaa myös entisöidä.

Näiden (laina)tuolien puuosat ja verhoilun siskoni uudisti entisöintikurssilla.

Äiti aikanaan entisöi näiden nojatuolien puuosat ja ne odottivat varastossa parempaa aikaa varmasti vuosikymmenen.
Käytin ne verhoilijalla (jo vuosia sitten) ja sen jälkeen ne muuttivat meille. Sekä tuolit, että nojatuolit ovat kummatkin isäni lapsuudenkodista.

Nyt allekirjoittanut yrittää kantaa kortensa kekoon.

Viime viikolla oli yksi erityisen kaunis päivä ja allekirjoittanut käsitteli ja hioi vanhaa Domus-tuolia, joka löytyi suulista. Onneksi tämä ei_vaadi_verhoilua! 

Huushollista löytyy kaksi kattilaa, jotka ammattitaitoisin tassuin "entisöi" huonekalut yllättävän nopeaa tahti entistäkin huonompaan kuntoon. Mutta sen saa ainakin osittain anteeksi, kun makeilee mamman niskatyynynä. Kulunut vitsi kuuluu; seuraavan kerran verhoillaan huonekalut, kun Sulo pääsee ripille. Ihmisten keskuudessa se tarkoitaisi aikaihmisen tapojen hallitsemista, mutta luulenpa ettei se päde kattiloiden kohdalla.