Pöydän ja pinnatuolit olen saanut perinnöksi isovanhemmiltani ja siksi niillä on suuren suuri tunnearvo. Jouluisin ynnä muina juhlapäivinä pöytää pidennettiin jatkopalalla ja kokoonnuttiin pöydän ääreen. Mummu oli leiponut mm. kaksinkertaisia pikkuleipiä ja minä muina tyttöinä, ihan ohimennen yritin syöpötellä mahdollisimman monta kappaletta.
Viime kerralla meillä kyläillessään enoni muisteli, mistä tuolit ja pöytä ostettiin, n. 40-vuotta sitten.
Pinnatuolien pohjassa on enemmän
Luotettavasta lähteestä eli Kysy museolta-sivuilta sain selville, että pöytäryhmän on valmistanut nastolalainen Varjosen puunjalostus Oy. Valmistajasta ei ollut heilläkään sen enempää tietoa, mutta tiukka loppukaneetti oli "Tuoli ei siten ole aito Fanett mutta muuten laadukas pinnatuoli".
Nelikymppinen pöytäryhmä on pysynyt aikas hyvässä kunnossa, vaikka meidän huusholli tuntuu olevan erityisen kuluttava (NE, kissat). Luoja paratkoon, minulla oli joskus myös sellaiset farkut, jossa oli koristeita myös takataskuissa ja ne ovat jättäneet jälkensä myös tuoleihin. Eikä mummu turhaan aina_pitänyt liinaa pöydällä, mahdolliset vesiläikät kuivattiin heti, eikä lämpimiä kattiloita tuotu lähellekään -eikä heillä ollut lemmikeitä, paitsi lapsenlapsia ;)
Silmiinpistävin eroavaisuus meidän pinnatuolien ja Fanetin välillä on pinnojen määrä; epäaidossa on seitsemän kappaletta, kun aidossa on kuusi. Ja luullakseni istuinosa on eritavalla muotoiltu.
Kysy museolta-sivustosta taitaa tulla uusi suosikkini, sieltä löytyy vastaus vaikka mihin esim. keräilyyn tai historiaan liittyvään asiaan -kannattaa kurkata.
Kauniit tuolit. Nuo vanhat kestävät paremmin jos jonkinmoista elämää. Meillä tuolit, jotka vanhempani ostivat 50-luvulla uuteen taloonsa. Edelleen hyvät, toki pintoja on käsitelty ja istuimia päällystetty.
VastaaPoistaVanhat tuolit on tehty kestämään vuosikymmeniä, nykyään on vallalla vähän toinen ajatus.
PoistaVoi, minun lapsuudenkodissani oli juuri saman näköiset tuolit siihen kuuluvan pyöreän jatkettavan pöydän ympärillä. Harmi, että menivät talokaupan mukana. Taas olisi pitänyt ymmärtää säästää. En tiedä valmistajaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisivat olleet kyllä käyttökelpoiset tänäkin päivänä.
VastaaPoistaTuolien malli on minusta hyvin ajaton ja kestävyys hyvä.
PoistaTämän luettuani käänsin peffani alla olevan vanhan pinnatuolin nurin - ei merkintöjä mitään. Tuskin aito Fanett, mutta varmaankin voi myös luokitella "muuten laadukkaaksi pinnatuoliksi". ;) (Paitsi että pinnoja on kuusi minun tuolissani. Jatkan selvitystyötä.)
VastaaPoistaVarmasti tuolisi on ainakin kestävä ja laadukas -se on jo paljon!
PoistaNostalgiset tuolit! Eihän sillä ole väliä, mitä merkkiä on, kunhan on hyvät ja tykkää.
VastaaPoistaSamaa mieltä :)
PoistaKiitos sivustovinkistä! Se täytyy pitää mielessä.
VastaaPoistaOle hyvä, se sivusto on oikea aarreaitta :)
PoistaKauniit tuolit joka tapauksessa, samanaikaisesti sirot ja kätevät.
VastaaPoistaPienessä asunnossa huonekalujen sirous (ja kestävyys) on tärkeää.
PoistaKuvan tuoli on tsekkoslovakialainen kopio Edsbyverkenin seitsemänpinnaisesta tuolista (joka ei ole Tapiovaaran
VastaaPoistaFanett!). Tsekkituolia toi Suomeen 60-70-luvuilla Thomeko Oy. Tuolin pohjassa on yleensä huonosti erottuva pyöreä leima. Kotimaiset huonekalutehtaat eivät koskaan myyneet tuotantoaan tukkuliikkeen kautta, vaan suoraan jälleen-
myyjille. 30 vuotta huonekalukaupan palveluksessa opetti paljon alan tuotekehittelystä!
Kiitos valaisevasta kommentistasi Kalervo! 30-vuodessa ehtii nähdä aika paljon ja varmasti huonekalualakin koko erinäisiä muutoksia.
PoistaBlogitekstissä jo totesinkin, ettei tuoli ole Fanet. Taas kerran googlasin Varjosen puunjalostuksen tuotteita ja nyt jopa löysin leimasta kuvan. Totta tosiaan heidän leimansa ei ole pyöreä, kuten Kysy museolta-sivustolla sanottiin. Kuva leimasta löytyy täältä: https://www.bukowskis.com/en/lots/704381-karmstol-varjosen-puunjalostus-1960-70-tal.