Enpä muista mitä lapsena haaveilin tekeväni/ostavani, kun olen täysi-ikäinen. Kenties ostaa karkkia reilusti? Tai hankkivani monta lemmikkiä? Tekeväni popcornia kattilassa niin paljon kuin haluan? Lapsena minulla ei ollut mitään erityistä karkkipäivää, mutta rutiineihin kuului, että lauantaisen ratsastustunnin jälkeen kävimme ostamassa irtokarkkia kioskilta. 5:llä tai 10:llä markalla. Kympillä muuten sai aika pussillisen karkkia.. Kotosalla meillä oli myös useampi nelijalkainen, parhaimmillaan kaksi kissaa, yksi poni ja yksi hevonen. Popcornia "paistamista" äiti kyllä reilusti rajoitti ja ymmärrän kyllä, sillä siitähän tulee hirveä käry ja ainahan rasva voi myös syttyä.
Viime viikolla jouduin sellaiseen tilanteeseen, mitä en ollut (onneksi) vielä koskaan koskaan kokenut ja toivottavasti ei taas heti tule eteen; nimittäin Hra K joutui yllättäen sairaalaan. Periaatteessa ei mitään vakavaa, mutta pari yötä hän sairaalassa joutui olemaan ja kotiinviemisiksi tuli kunnon hevoskuuri ja sairasloma. Kotona tulin miettineeksi (kaikkien mahdollisten kauhuskenaarioiden lisäksi), että kuinka yksin sitä pieni ihminen lopultakin on. Vaikka rehellisyyden nimissä en ollut yksin; ensinnäkin täällä oli kaksi kattilaa, jotka vaativat huoltoa ja palvelua. Työkavereista oli ihan todellistakin tukea, sairaalassa kun työskentelen. Hra K:n veli käski soittaa heti jos jotain apua tarvitsen ja omat sisarukseni olivat myös puhelinlinjoilla, sekä tietenkin Hra K:n kanssa viestittelin ja soittelin. Onni onnettomuudessa, että sairaalaan joutuminen tapahtui nyt, eikä esim. 2-3 kk aikaisemmin, jolloin itse olin puolikuntoinen.
Mun isäntä, mun vieressä.
Ja sitten siihen hattaran keveään ja vähän hassuun osastoon. Arvatkaas mitä sain Hra K:lta lahjaksi?! Hän osti toivomani Secret garden -värityskirjan. Synttärini siis olivat vajaa kuukausi sitten, mutta täytyyhän kivaa lahjaa vähän hehkuttaa. Oikein hyvä lahja kolkyt ja risat ja vähän ylikin-ikäiselle.
Viime viikolla posti toi aivan huikean hienon värikynäsetin. Meikäväri-intoilija on ihan ilosta sekaisin. Tämä on aikuiselämää parhaimmillaan -voi ostaa sikahintaiset värikynät, koska täti nyt haluaa vähän harrastaa.
Voi miten hurjaa, onneksi saitte isännän takaisin omaan kylkeen ♥
VastaaPoistaElämä on ohuella langalla kiinni. Aina välillä siitä saa muistutuksen, vaikkapa silloin, kun isäni vain yllättäen yhtenä aamuna kuoli ilman mitään ennakkovaroitus-ennusmerkkejä, joita tapaa kirjoissa ja elokuvissa olla. Täytyy nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää ja läheiset ovat vierellämme!
Vau, mahtava kynäsetti. Olen samaa mieltä aikuiselämän ihanuudesta, vaikka en pystykään heräteostamaan mitään yli vitosta maksavaa, enä useimmiten sellaistakaan, kun rahatilanne on niin katastrofaalinen. Mutta voin ostaa pussin juusonaksuja ja syödä ne kaikki sängyssä päivälliseksi ilman, että kukaan nalkuttaa asiasta. Vaikka olen nelkyt ja risat ja vähän ylikin, vieläkin siitä jaksaa nauttia :-D
Sen jälkeen kun on menettänyt jonkun rakkaan, tajuaa kuinka pienestä elämä on kiinni.
PoistaOi, nyt alkoi heti tehdä mieli juustonaksuja :) Onneksi elämä on täynnä pieniä nautintoja ♥.
Pikasta tervehtymistä Hra K:lle! Onneksi on vierihoitajana omat kissat, niin äkkiä sitä terveeks tulee.
VastaaPoistaJuu, kyllä täti-ihmiset(kin) tarvitsevat (kaikenikäisinä) värikyniä ja muuta hilpeetä. :)
Kyllä elämästä täytyy löytyä jotain hilpeetä :) Meillä viljellään myös huonoja, mutta hassuja vitsejä :D
PoistaOoh noita kyniä! Olen harkinnut niiden hommaamista - ilmeisesti niissä on vielä intensiivisempi väri kuin akvarellipuukynissä?
VastaaPoistaKyllä minäkin pitkään harkitsin. Väri on tosiaan intensiivisempi akvarellikyniin verrattuna ja pinnasta tulee vedenkestävä jahka kosteus kuivahtaa.
PoistaPikaista paranemista potilaalle! Onneksi kissat tosiaan pitää arjen käynnissä silloinkin, kun on vaikeaa.
VastaaPoistaJa onneksi sait sen värityskirjan. Sekin rauhoittaa hermoja!
PS. Noita tuon sarjan värikyniä minäkin olen himoinnut. Niissä vain on todellakin hintavika.
Värityskirja tuli kyllä kreivin aikaan. Hra K tosin epäili onko väritys enää rentouttavaa, kun on niin monta värivaihtoehtoa :) Hintavika oli sitä luokkaa, että mietin pitäisikö kehitellä joitain joulukortteja myyntiin.
PoistaIkävä vastoinkäyminen ollut teillä, pikaiset paranemiset potilaalle!
VastaaPoistaMutta ah, nuo kynät ja se värityskirja, kelpaisivat tännekin.
Kiitos! Onneksi potilas on toipumaan päin ja toivottavasti sillä tiellä pysytään.
PoistaParanemisterkkuja täältäkin!
VastaaPoistaTuo aikuisten väritysbuumi on tosi kiva! Taitaa olla kivoin kirja juuri tuo puutarhaversio, se on ihan huikea. Ne vaan ovat kaupoista jo loppu, jouduin tyytymään eläinaiheiseen, kun ostin ystävälleni synttärilahjaa.
Jos sulla muuten on vinkkejä noiden värikynien käyttöön, niin ne olisi erittäin tervetulleita! Miten niilä saa esim. pieniä kohtia hyvin väritettyä?
Kiitos Inka!
PoistaKivaa, että aikuisetkin "saavat" täyttää värityskirjoja. Olen vasta vähän käyttänyt värikyniä, mutta niissä tosiaan on yllättävän iso terä (tai värityskirjassa on tosi pieniä yksityiskohtia).
Pikaista paranemista herra K:lle, onneksi teillä on siellä vierihoitovalmiudessa karvahoitajatkin :)
VastaaPoistaMä olen vielä säästynyt tuolta värityskirjaaddiktiolta, mutta aikuis-iän välttämättömyyksien hankinta on tuttua ;)
Onneksi herra K pääsi jo kotiin, kattiloiden ja sinun hoivattavaksesi. Pitäkää toisitanne hyvää huolta ♥
VastaaPoistaMinäkin ostin värityskirjan. Ensin tosin tarkistin ovatko puuvärini tallella. Olivat. Samaa merkkiä kuin sinunkin, mutta niitä on puolet vähemmän. (Kävin sitten ostamassa tussisetinkin...)
♥ Pikaista paranemista ♥
VastaaPoista