Rauman retkellä kävimme parilla kirppiksellä ja toiselta löysin peräti kaksi kissa-aiheista juttua. Vaikka hyllyssä huuteli myös erittäin edullinen Tamara Aladinin Kleopatra-maljakko. Vaasin amber-väri on tosi kaunis, mutta tosiasiassa meillä on jo sellainen, tosin paaaljon huonokuntoisempi.
Koska käytämme arkenakin aika usein serviettejä, niin mikäs onkaan hyödyllisempi, kuin kissa ja hiiri-aiheinen lautasliinateline. Myrna-kuppien seurassa kattauksesta tuli jokseenkin erilainen :)
Kissalla on suorastaan pelottavat silmät, turkoosi nenä ja hiirellä peräti nahkainen häntä.
Toinen löytö on vanha, aivan ihastuttava peltitarjotin.
Millä ne kaffeet ulos viedään ellei tarjottimella, häh?
Parhaat ja komeimmat "kissapatsaat" ovat puuhailleet ihan omiaan.
Jos Jeff Goldblum käskee, niin toki Robert katsoo :D
Mikä on teinien lempipuuhia? No peilailu tottakai!
Mutta kissamaiseen tyyliin Sulo ei varmaankaan kärsi ulkonäkökompleksista.
Yhtenä päivänä rauhallinen kissojen ulkoilutus meni ihan hullunmyllyksi ja sen aiheuttivat kissat itse. Sulo istui ulkona pöydällä ja kiskitin Robertia (ja Hra K:ta) meidän luokse. Ja niinhän ne tulivat reipasta vauhtia ja jalka tms. kolahti peltiin. Jolloin Robert pelästyi, lähti nelistämään ja pääsi irti taluttajalta. Sitten K piteli Suloa ja minä sain nopeasti Robertin kiinni. Sulo "vähän" pelästyi tätä tapahtumasarjaa ja alkoi, ihan oikeasti, lujaa ja vihaisesti mouruamaan Robertille. Hyvä ettei päälle käynyt. Lepyttelyyn ja rauhoitteluun meni pieni tovi. Sisälle tullessamme annoin kissojen nuuhkaista hajusuolaa Feliwayta (tietty sekin oli juuri silloin lopussa).
Minikissa eli Sulo on herkkis ja se aika helposti pelästyy ynnä pörhistyy sisälläkin (useimmiten Robertin hepuleita), mutta noin pahaa tilannetta ei ole koskaan ennen ollut.
Onneksi tilanne meni nopeasti ohitse. Robert ei ottanut Sulon vihaista mouruntaa tosissaan, mutta me ihmiset kyllä, huoh.
Onko teillä kokemuksia vastaavista tilanteista?
Kysymys kuuluu vieläkö hiirellä on nahkainen häntä? Jos on, niin kauanko mahtaa mennä, ennenkuin elävät patsaat on sen poistaneet? ;)
VastaaPoistaIhania asioita olet kyllä löytänytkin! Ja tuikitarpeellisia: ei millään kaffetta ulos viedä, ellei tarjotinta ole, ja jos käytetään servettejä, pitää olla teline kans! Nih!
Elävät patsaat eivät onneksi ole huomanneet tätä nahkahäntää :) Nimenomaan nämä ovat sekä kivan näköisiä että funktionaalisia !
PoistaJollain sukulaisellani on ollut tuollainen servettiteline, muistan tuollaisen lapsuudesta! Ihana!
VastaaPoistaSe oli niin hauska, etten voinut jättää ostamatta :)
PoistaHullulla kissanaisella on käyny kirpputuuri! Hurmaava tarjotin, eikä huonompi löytö ole servettitelinekään. Ehkä hiukka pelottava katse kissan lasisilmissä :)
VastaaPoistaServiettitelineeseen on onnistuttu vangitsemaan kissojen epäilyttävät puolet :)
PoistaMinäkin olen yrittänyt välttää kissatavaraa, mutta tuo tarjotin olisi ehkä lähtenyt mukaan. Minulla servettitelineen kanssa vähän samanhenkinen korkinavaajakissa.
VastaaPoistaKaikesta tästä kirppari-intoilusta huolimatta minäkin yritän välttää turhaa tavaraa ;)
PoistaTuo servettiteline on rakkautta! Niin hieno. Meillä on ollut hoidossa parisen viikkoa jo venäjänsininen. Tämä harmaa sankari on saanut melkoisia draamoja aikaan. Tämä tapaus on kyllä ihana, mutta ah, niin melodramaattinen myös.
VastaaPoistaVenäjänsiniset ovat tosi kauniita kissoja ♥. Kateilla tosiaan riittää draaman tajua :D
PoistaHuh mitä draamaa! Onneksi mukana oli myös kivoja kirppislöytäjä - ja tuo peili! <3 Itselläni oli sellainen lapsena, siitä oli hyvä peilailla :)
VastaaPoistaMeille tuli vielä peilin kiinnittämisdraama -se kun meni vähän väärälle korkeudelle (olen hra K:ta n, 20 cm lyhyempi..) ;)
PoistaTuo tarjotin, iiks kuinka suloinen ♥
VastaaPoistaVanhanaikaiset kissakortit ja -kiiltokuvat on kerrassaan hurmaavia. Minusta tarjottimessa on samaa tyyliä.
PoistaTuo tarjotin, aivan hurmaava. Harmittaa vieläkin, että jätin taannoin roskikseen sellaisen kasari(?)-tyylisen kissavalokuva-aiheisen tarjottimen. ois ollut niin överi-ihana. :)
VastaaPoistaMulla taas on kissakamaa, on ollut lapsesta saakka ja ei tunnu tällä menolla todellakaan vähenevän. Just mietin missäköhän on mun posliinikissakokoelma, olisiko nyt aika nostaa se taas esille? :) En vain ole löytänyt niitä...