Kun vanha torppa punastui

Meillä, siis minulla ja sisaruksillani on rakas ja välillä myös hieman raskas vastuu vanhasta mökistä. En edes tiedä minä vuonna tuo torppa on rakennettu, mutta reilusti yli sata vuotta se on "tönöttänyt" korkean kallion päällä uhmaten tuulta ja tuiskua. Ja sydämestäni toivon, että se pysyy yhtä ryhdikkäänä seuraavat sata vuotta.
Isoisovanhemmat ostivat torpan noin sata vuotta sitten ja he elivät siellä elämänsä loppuun asti. Porstoota, pirttiä, kamaria ja vinttiä asui pieni perhe, sekä liuta lastenlapsia. Eikä sovi unohtaa Tomi-nimistä lassieta, jota isäni aina lämpimästi muistelee.

Mökki on säästynyt suurilta mullistuksilta eli se on aikalailla alkuperäistyylissään. Vinttiä kuormittavat mm. lu-kui-sat lehtipinkat, erisukupolvien vanhat vaatteet ja sokerina pohjalla isän ja tädin tekemät piirustukset.
Pirtin ja kamarin seiniä koristaa useat kunniakirjat. Isoisovanhemmat olivat ilmeisesti taitavia lehmien kasvattajia. Porstoon naulakossa on vielä isoisoisän liivi (ei sentään kelloa liivin taskussa) ja isoisoäidin kävelykeppi. Aivan kuin he olisivat vain menneet käymään jossain ja kohta palaisivat takaisin.
Mökissä on muuten sellaiset vanhat, korkeat kynnykset ja pidemmät sukulaiset jok´ikinen kerta kolhivat päänsä mennen, tullen ja palatessa. Allekirjoittaneen pituus taas on enemmän entisaikojen mitoissa -rohkea 160 cm mahtuu ovenkarmien väliin oikein sopivasti.

Pieni mökki, josta on monelle sukupolvelle paljon muistoja. Siinäpä vaalittavaa kerrakseen.

Jättiläiskokoinen aitan avain 

Torpan vieressä on vielä vanhempi aitta, anno 1820. Eli parin vuoden päästä saadaan pitää aitan 200-vuotis kekkerit.

Tänä kesänä vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, meillä oli torpan maalaustalkoot suvun voimin. Edellisestä maalauksesta oli kulunut tovi jos toinen ja todellakin oli korkea aika maalaukselle. Maali oli vanhaan tapaan keittomaalia/punamultaa ja värikin pysyi samana, falunpunaisena. Maali näytti ämpärissä niin punaruskealta, että hetken aikaa pelkäsin sittenkin vallinneeni kahdesta punaisesta sen väärän. Maalauspäivä oli "yllättäen" helteinen niin kuin useimpina päivinä viime kesänä. Mökki on sisältä melkein aina tosi viileä, mutta hellejakson jäljiltä jopa siellä oli lämmintä.

Talkoissa pitää olla työnjohto, niin meilläkin oli. Mestarin virkaa hoiteli paras koiraystäväni.

Maalauksen viimeistelyä

Mökki vaatii paljon kunnostusta, lista on melkein loputon. Kun kaikki pakolliset saadaan hoidettua, niin sitten voisi harkita jotain "ylimääräistä" kuten sisätilojen pintaremonttia.

Kesällä Ylellä alkoi mielenkiintoinen Talot huokuvat historiaa-ohjelma, jossa tutustutaan vanhoihin taloihin ja niiden jännittävään historiaan. Areenassa on vielä muutama jakso katsottavissa. Ruotsalaisilla sivuilla on katsottavissa lisää jaksoja Det sitter i väggarna-ohjelmaa. Suosittelen!