Perhospuutarhassa

Kauan kaivatut perhoset ovat saapuneet -heti kun päivänhatut avasivat kukkansa, siis vanhemman kukkamaan päivänhatut. Ihka uuden kukkamaan päivänhatut eivät paljoa kiinnosta, höh.

Parhaimmillaan seitsemän neitoperhosta hyöri kukissa. Mikä ihana näky ♥.

Myös yksittäinen amiraaliperhonen suvaitsi vierailla.

Roudasin kiiruusti kameran ja tuolin perhosten (ja muiden ötököiden) viereen. 

Kukkakärpänen on ihan hauska ja harmiton.

Sopu sijaa antaa. Neitoperhonen ja leppis samassa kukassa. Tarkemmin katsellen perhoset ovat melko karvaista porukkaa :)

Kimalaiset ovat tosi symppiksiä ♥.

Myös kattilat, Sulo etunenässä ovat kovin kiinnostuneita perhosista. Siksipä minikissa ulkoilee aika lyhyessä flexinarussa. Se säntäilee kaikkiin ilman suuntiin ja sain huomata, että Sulo hyppää myös yllättävän korkealle. Onneksi perhos"paistia" ei siltikään tullut.

Sitä ja tätä

Ensimmäinen sateinen arkipäivä piitkään aikaan -nyt jopa malttaa hieman istahtaa koneelle. Tai oikeastaan olen viettänyt hetken jos toisenkin kotikoneen äärellä. Sillä heinäkuun alussa minulla oli pieni valokuvauskeikka, kun kuvasin kahden nuoren neidon rippi- ja valmistujaisjuhlia.

Uuden tietokoneen myötä tuli myös uudet ohjelmat. Mitä luksusta onkaan kerrankin ajantasaiset officen ohjelmat, eikä sellaiset aatamin aikaiset joita meillä yleensä on ollut. Latasin netistä Photoshop CC:n kokeiluversion ja se jos mikä on luksusta. Olenkin viettänyt kuvankäsittelijän taivaassa useamman tunnin. Enkä nyt tarkoita kuvankäsittelyllä mitään rajuja toimenpiteitä vaan perus valotuksen ym. säätöä. Photoshopissa on myös sellainen "suodin", jolla voi yhdellä klikkauksella poistaa tietylle objektiiville tyypilliset vääristymät, oujee! Onko jollain lukijalla kokemusta Creative Cloud:n jäsenyydestä?

Juhlissa kävi niin hassusti, että meikä valokuvaaja tai paparazzi (joksi sukulaiset minua kutsuvat..) joutui kameran väärälle puolelle. Kumma että yht´äkkiä kädet ja jalat tuntuivat ihan oudoilta, eikä niitä millään saanut "aseteltua" normaalin rennosti.

Yleensä Hra K:n kanssa pukeudumme juhliin toisiimme mätsäävästi, mutta kuten kuvasta näkyy sopivaa kravattia nyt ei löytynyt. Ja hui, helle on niin sulattanut aivoni, että laitoin itsestäni kuvan blogiin omg!
Edit: pieniä muutoksia kuvaan, sittenkin :)

Tässä on tämän(kin) kesän suosikki-istuinpaikkani. Verannan korituolissa on mukava istuskella helteisinä päivinä ja hämärinä iltoina. Eikä sade haittaa, kun on katto päällä.

Loimaan rompepäivät

Arvatkaas mitä? Juuri tästä hetkestä lähtien minulla on käytössä toimiva tietokone *koputtaa puuta*. Hra K kokosi sen ihan itse ♥. Yksi "pikkumiinus" tässä uudessa koneessa on - se ei nimittäin noteeraa kameraani millään tapaan, siis ei suostu tuomaan siitä kuvia. Mutta muistikortinlukijan avulla tämäkin juttu pitäisi toimia.

Kesäloman jälkeinen elämä on ollut aika kiireistä ja ah, niin ihanan helteistä (joo, työpaikalla on erittäin hyvä, tai oikeastaan liiankin tehokas ilmastointi). Yhteen viikkoon onnistuimme mahduttamaan vieraita kolmena eri päivänä, sekä huutokauppoja kolmena eri päivänä ja sokerina pohjalla oli Jämi Fly Inn-tapahtuma -niistä myöhemmin lisää.

Kesä on jo ehtinyt niin pitkälle, että eilen oli perinteiset Loimaan rompepäivät. Ja sinne suuntasimme heti tikkana kello seitsemän aikaan aamulla. Taas kerran oli paljon myyjiä ja oikein lämmintä ja aurinkoista, sekä paljon ihmisiä. Kokeneen kävijän vinkki onkin, että siellä tosiaan kannattaa olla heti aamusta paikalla jolloin lämmöstä ja ihmismassoista ei tarvitse kärsiä niin paljoa.
Heti alkuun voisin tilittää teille katkeransuloisesta löydöstä, joka oli niin ihana, mutta en sitä kuitenkaan voinut ostaa, niisk. Aivan alkumetreillä bongasin tosi tyylikkään, ruudullisen 60-70-lukuisen trenssitakin. Takki oli vanhan lastenvaateliikkeen jäämistöä -siis aivan käyttämätön, laput paikalla -ja kokoa 160 cm. Jepjep, sovitin takkia päälleni ja se sopi ihan hyvin, tosin hihat olivat aavistuksen liian lyhyet. Mutta, trenssin napit eivät menneet kiinni -voi nyyh! Nyt kaduttaa etten ostanut sitä varsin edullista takkia, sillä nappeja olisi voinut siirtää tai ehkä nappilistan käänteissä olisi ollut ylimääräistä kangasta. Tai jokin muu ihme olisi tapahtunut..

Rompetorilta tein muutaman oikein taloudellisen ja järkevän löydön. Kaksi kappaletta Backmanin? (tarjottimissa on leima B made in Finland) tiikkisiä tarjottimia ja Hackmanin (mini)mehumaijan.

Ostin koulutaulun ja Sulo hyppäsi heti sen eteen, kun otin kameran esille.

Siis Ilkan leiri Nokialla -opetustaulun, jonka on tehnyt Lennart Segerstråle.

Kotimatkalla käväisimme Humppilan lasissa ja sieltä löysin tämän cocktail-kirjan, joka on uusintapainos vuoden 1932 kirjasta. Se on ollut aikanaan ensimmäinen suomenkielinen cocktail-kirja ja se on julkaista heti kieltolain loppumisen jälkeen. Tämä olisi mitä parhain joululahja-idea, tietäisin ainakin pari sopivaa kohdetta :)

Lämpimästi Tervetuloa lukijaksi Terhi ja kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

Postia kissaherroille

Henkilökunta käy päivisin työ-nimisessä paikassa ja iltaisin ne eivät malta olla tietokoneella, koska on niin hieno sää ja kaikkea. Lisäksi ne on ravanneet huutokaupoissa ja käyneet lentonäytöksessä. Siispä pitkästä aikaa täällä näppäimistöllä risteilee karvaiset tassut eli me, Sulo ja Robert päivitetään blogia.

Arvakkaas mitä kivaa meille sattui yhtenä päivänä? No, me saatiin iso paketti!

PrimaCat lähetti meille paketillisen uutta Deluxe PrimaCat-ruokaa. Hienossa paketissa oli myös lelu, joka kiinnosti erityisesti Robertia. Elokuussa meillä onkin mukava tehtävä, kun pidetään täällä plogissa arvonta ja joku onnekas kattila eli kissa saa samanlaisen tuotepakkauksen.

Sitten vielä kissauutinen.
Syyskuussa avataan Tallinnaan Kassikohvik Nurri siis kissakahvila. Jos sinne teistä joku menee niin kannattaa käyttää seuraavaa fraasia: Nii nunnu kiisu -se tarkoittaa Niin söpö kisu! Ja tätä lausetta kannattaa säännöllisesti toistella myös kotona asuville kissoille.
Meistä ei kuulemma olisi kissakahvilan kissoiksi, koska me ollaan vähän arkoja ja valikoivia vieraiden suhteen.

Oikein mukavia kissanpäiviä kaikille! Ottakaa rennosti ja muistakaa juoda tarpeeksi!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

Onnenpäivä kirppiksellä; muutaman euron löytöjä

Kuten varmasti olette huomanneet kuluvan vuoden yhdeksi lempiharrastuksekseni on muodostunut kirpputoreilla kiertely. Ei koskaan tiedä mitä huippulöytöjä tulee vastaan, eikä se haittaa vaikkei mitään löytyisi. Vaikka lähtökohtaisesti ajatellen mikään harrastus johon liittyy jatkuva ostaminen ei tietenkään ole hyvä juttu. Onneksi löydöt ovat sentään ainakin kertaalleen kierrätettyjä.

Tällä kertaa löysin kirpputorilta useamman jutun ja muutaman euron kappalehintaan -ei hassumpaa.

Annoin periksi sisustuslehtiä -ja blogeja riivaavalle marmorivillitykselle. 

Ja ei, tuikkua ei vielä ole puhdistettu..

Värikkäät muoviastiat eivät ole ihan meidän juttu, mutta en voinut vastustaa Hammarplastin 60-luvun munakuppeja.

Tähän settiin kuuluu kolme syvää "kristalli" tarjoiluastiaa, paitsi materiaali on muovia. Tämä oli kirpparikierroksen "hinnakkain" löytö - 3 kpl / 6 euroa.

Ja paras löytö viimeisenä! 

Tämä paloista koottu, hyväkuntoinen nahkalaukku maksoi peräti euron. Mitään tuotemerkkiä siinä ei ole ja ajattelinkin, että se on jonkun oma tekemä. Mutta tarkemmin katsellen: siihen painettu kaksi numerosarjaa. Laukku ei juurikaan ollut likainen, mutta putsasin sen kuitenkin satulasaippualla ja sitten hemmottelin sitä reilulla määrällä nahkarasvaa.