Aikuiselämää

Kulunut viikko on kulunut hyvin vakavissa ja hattaran kevyissä ajatuksissa (yleensä hyvin_vakavia ajatuksia ei riitä joka viikolle).

Enpä muista mitä lapsena haaveilin tekeväni/ostavani, kun olen täysi-ikäinen. Kenties ostaa karkkia reilusti? Tai hankkivani monta lemmikkiä? Tekeväni popcornia kattilassa niin paljon kuin haluan? Lapsena minulla ei ollut mitään erityistä karkkipäivää, mutta rutiineihin kuului, että lauantaisen ratsastustunnin jälkeen kävimme ostamassa irtokarkkia kioskilta. 5:llä tai 10:llä markalla. Kympillä muuten sai aika pussillisen karkkia.. Kotosalla meillä oli myös useampi nelijalkainen, parhaimmillaan kaksi kissaa, yksi poni ja yksi hevonen. Popcornia "paistamista" äiti kyllä reilusti rajoitti ja ymmärrän kyllä, sillä siitähän tulee hirveä käry ja ainahan rasva voi myös syttyä.

Viime viikolla jouduin sellaiseen tilanteeseen, mitä en ollut (onneksi) vielä koskaan koskaan kokenut ja toivottavasti ei taas heti tule eteen; nimittäin Hra K joutui yllättäen sairaalaan. Periaatteessa ei mitään vakavaa, mutta pari yötä hän sairaalassa joutui olemaan ja kotiinviemisiksi tuli kunnon hevoskuuri ja sairasloma. Kotona tulin miettineeksi (kaikkien mahdollisten kauhuskenaarioiden lisäksi), että kuinka yksin sitä pieni ihminen lopultakin on. Vaikka rehellisyyden nimissä en ollut yksin; ensinnäkin täällä oli kaksi kattilaa, jotka vaativat huoltoa ja palvelua. Työkavereista oli ihan todellistakin tukea, sairaalassa kun työskentelen. Hra K:n veli käski soittaa heti jos jotain apua tarvitsen ja omat sisarukseni olivat myös puhelinlinjoilla, sekä tietenkin Hra K:n kanssa viestittelin ja soittelin. Onni onnettomuudessa, että sairaalaan joutuminen tapahtui nyt, eikä esim. 2-3 kk aikaisemmin, jolloin itse olin puolikuntoinen.

Mun isäntä, mun vieressä.

Ja sitten siihen hattaran keveään ja vähän hassuun osastoon. Arvatkaas mitä sain Hra K:lta lahjaksi?! Hän osti toivomani Secret garden -värityskirjan. Synttärini siis olivat vajaa kuukausi sitten, mutta täytyyhän kivaa lahjaa vähän hehkuttaa. Oikein hyvä lahja kolkyt ja risat ja vähän ylikin-ikäiselle.

Viime viikolla posti toi aivan huikean hienon värikynäsetin. Meikäväri-intoilija on ihan ilosta sekaisin. Tämä on aikuiselämää parhaimmillaan -voi ostaa sikahintaiset värikynät, koska täti nyt haluaa vähän harrastaa.

Kulunut viikko on pitänyt sisällään melkoista hässäkkää. Onneksi laineet ovat laantumaan päin ja meikäläisellä alkoi loma.

Leppoisia kesäpäiviä kaikille!

Lempijuttuja II

Lonkkaleikkauksesta parantuminen on edennyt siihen pisteeseen, että Hra K pyynnöstäni toi lempikodinkoneeni esille. Tai siis lempikodinkoneeni heti kahvinkeittimen ja kahvikoneen jälkeen.

Yleensä en mankeloi pyyhkeitä, mutta nyt innostuksissani mankeloin nekin. Ja yhtä siloisia niistä tuli, kuin mummun kanssa mankeloidessa (huom samalla mankelilla) n. 25 vuotta sitten. Taannoin ostetut Marimekon tummanpunaiset pussilakanat suorastaan vaativat mankelointia, jotta kankaan uskomaton karheus vähenisi.
Tänään kävimme myös sieni- ja marjametsällä. Saalis oli lähes olematon, mutta oli kiva päästä käyskentelemään metsään.

Sienestyksen jälkeen sadesää oli erittäin hyvä syy ankkuroitua sohvannurkkaan lukemaan (ja katsomaan) Myrskyluodon Maijaa. Pitää sadetta ja nuuhkutella pionikimpun tuoksua.

Isoäidinneliöitä on päättelemättä vielä n. 40 kappaletta. -Kyllä, olisi kannattanut päätellä aina jokainen neliö heti valmistumisen jälkeen. Olen asettanut itseni "kudontakieltoon" mitään villasukkaa tahi lapasta en saa aloittaa ennen kuin viltti isoäidinneliöistä on tukevasti loppusuoralla. Neliöiden päättelystä jäävistä langanpätkistä ajattelin kokeilla kyhätä jonkinlaista miniryijyä.

Pionien kauneutta

Vihdoinkin, siis vihdoinkin isot ja tuoksuvat kiinanpionit aloittelevat kukintaansa. Ensimmäisenä kukki / kukkii edelleen Rosa plena-lajike, josta kiittämättömästi ajattelen "ihan kiva". Pionien kanssa on ollut viime vuosina lukuisia vastoinkäymisiä, joten oikeasti olen iloinen ihan jokaisesta.

On muuten kumma juttu, että sateet saapuvat pionien kukinnan myötä -nytkin oli ihan pakko kerätä kukkia vaasiin. Vaaleanpunainen vanha pioni voi olla Sarah Bernhardt ja keltasävyinen on Laura dessert.

Viime kesänä istutettu valko-vaaleanpunainen tähtiputki kukkii kiltisti.

Etelän ruusuruoho pionien puristuksessa. 

Pionien kukat ovat aika painavia, varsinkin silloin kun ne ovat täynnä vettä = varsi taittuu.

Kattilakaksikolla on ollut kurjaa, kun koko henkilökunta on ollut sairastuksella. Varma parantumisen merkki on lauantaisiivous, pionikimpun sidonta ja henkilökunnan "ankkuroituminen" sohvalle ja tietokoneelle.

Kissaherrat ovat sopuisasti vinoparkissa samalla matolla.

Sulo muuten näyttää tavallista suuremmalta.

Leppoisia kesäpäivä kaikille!

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely

Lauantaina otimme aimo harppauksen historiassa taaksepäin, kun menimme Yli-Kirran talonpoikaismuseoon, Punkalaitumelle. "Jos haluat päästä Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjojen alkulähteille, silloin ei mennä Särkänniemen Koiramäkeen, vaan Punkalaitumelle" näin otsikoi Yle.

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttelyssä oli erilaisia työnäytöksiä. 

Isossa padassa tehtiin saippuaa.

Puimuri "in action".

Mäkitupa on ollut hyvin askeettinen asumus. Mäkitupalaiset kuuluivat yhteiskunnan alimpiin "kasteihin", heitä huonommassa asemassa olivat irtolaiset.

Tässä keitetään kasveista väriä mm. seitikistä ja nokkosesta.

Vähän herraskaisempi huone; tapetit ja kaikki. 

Tuollainen keinutuolinmatto olisi hieno, kuten myös huoneentaulu.

Uudempaa aikaa edusti mm. 40-50-luvun Peugeot, jonka nokalla on hieno leijona.

Hevoskierto. 

Eli hevonen pyörittää rakennuksen ulkopuolella oleva "juttua" ja sisällä toimi puimakone.

Tuliaisiksi ostin sananjalalla värjättyä villalankaa, käsintehtyä saippuaa, sekä tyrvääläistä kakkoa eli tamperelaisittain riävää ja yleiskielellä hiivaleipää (lisää kakosta klik sivu 6). Anoppini leipoi aikanaan erinomaisen hyvää kakkoa leivinuunissa ♥. Parasta "kaupan kakkoa" leipoo porilainen Ullan pakari ja täällä pirkanmaalla sitä on myynnissä vain muutamissa kaupoissa.

Kyllä meikäläisellä jäisi lapaset tekemättä jos ensin pitäisi ostaa lammas, keriä se, tehdä villalankaa, uuttaa kasveista väriä, värjätä langat ja illan pimeinä hetkinä kutoa kirjoneulelapasta kynttilän valossa, huoh.