Omin Käsin - uuteen onnelliseen elämään

Täällä blogissa(kin) olen intoillut Omin käsin-lehdistä ja kerroin Suomen käsityön museossa avautuvasta näyttelystä. Näyttely on ollut avoinna nyt vajaat puoli vuotta ja pääsin vihdoin siihen tutustumaan Suomen käsityön museon kutsumana.

"Suomen käsityön museon Omin käsin -näyttely tuo esiin muistoja menneiltä vuosikymmeniltä herätellen retrofiiliksiä kävijöissä. Näyttelyssä on poimintoja suomalaisen käsityön, käsiteollisuuden ja muotoilun kehityksestä 1940 – 70 -luvuilla. Omin käsin viittaa samannimiseen lehteen, joka käsityöohjeineen ja vinkkeineen eli mukana Suomen sotienjälkeisissä vaiheissa. Se viitoitti tietä onnelliseen ja käytännölliseen arkielämään suurten yhteiskunnallisten muutosten aikana. Aikakauden käsityöaarteet sekä Omin käsin -lehti käsityö- ja elämänohjeineen luovat ainutlaatuisen näyttelykokonaisuuden, jossa ihmeteltävää ja omin käsin tekemistä riittää kaikenikäisille".

Näyttelyssä yhdistyy Omin käsin -lehtien maailma ja Tyyne-Kerttu Virkin perustaman Virkki-säätiön esineistö. Kokoelma kuuluu nykyään Suomen käsityönmuseoon.

Omin käsin -lehti ilmestyi vuosina 1938-1972. Ensimmäiset vuodet se ilmestyi Kotiliesi-lehden käsityöliitteenä. Vuonna 1972 lehti muuttui Tee itse-lehdeksi.

Mielestäni Omin käsin -lehti pystyi suorastaan hämmästyttävän hyvin yhdistämään perinteisen suomalaisen käsityön ja viimeiset tuulahdukset ulkomailta. Sisältöön kuului sekä modernia taidekäsityötä, että arkisten käsitöiden, esim. villasukkien tai nenäliinojen  ohjeita. Näyttely oli ihana matka menneille vuosikymmenille, joskaan allekirjoittanut ei osaa kuvitellakaan millaista on ollut sodan jälkeinen pula-aika. Tyyne-Kerttu Virkki oli kauniimman arjen ja paremman huomisen puolesta puhuja. Hän painotti käsityöosaamista ja esteettisesti laadukasta suunnittelua. Virkin päätoimittajakauden (1944) ensimmäisten artikkelien aiheina oli mm. "Miten luoda uusi koti tuhoutuneen tilalle?", "Tehkäämme väliaikainen asunto viihtyisäksi" ja "Vähäpätöisistä aineista luo taitelija kauniita esineitä". Naisilla oli suuri vastuu ja toisaalta vaikutusvalta kodin asioissa ja muutenkin koti oli heidän valtakuntansa. Miksi siitä ei siis tekisi myös mahdollisimman viihtyisää.
Ennen vanhaan oli huomattavan vaikeaa saada materiaaleja, verraten siihen, että nykyään voin tilata kotikoneella kaikkea maailmanääristä kotiovelle. Mutta nykyajan käsityötaidot ovat aivan eri tasolla kuin Omin käsin -lehden aikoihin. Nämä lehdet sisältävät jo kulttuurihistoriallisesti arvokkaita käsityömenetelmiä -kaikki on meidän nuorempien käden ulottuvilla. Itse ainakin olen huomannut, että käsitöissäkin vanha  kulunut sanonta "työ tekijäänsä opettaa" pitää paikkansa.

Tässä kuvassa ikään kuin kurkistetaan käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin olohuoneeseen. Hän oli Omin käsin -lehden pitkäaikainen päätoimittaja. On myös Tyyne-Kerttu Virkin kotimuseo, joka ilmeisesti on avoinna vain ryhmille klik ja klik.
Upea Fuga-ryijymatto on Uhra Simberg-Ehrströmin suunnittelema. Hän oli suomalaisen ryijyn uudistaja, joka käytti erityisen paljon värejä. Milannon triennaalessa Simberg-Ehrström palkittiin neljästi.
Huonekalut ja valaisin ovat Aili Kalskeen käsialaa.

Helena Tynell, joka paremmin tunnetaan lasitaiteestaan, suunnitteli "Pimmelin" Vokki Oy:n 20-vuotisnäyttelyyn. Vokki Oy oli koti- ja taideteollisuusliike, jota Tyyne-Kerttu Virkki oli perustamassa. Lisäksi hän toimi Vokki oy:n toimitusjohtajana ja mallisuunnittelijana.

Omin käsin-lehden näyttely on kahdessa kerroksessa ja yläkerran hämärän tunnelmallisessa näyttelytilassa tämä harrastajakuvaaja oli hieman vaikeuksissa. Pahoittelen osittain epätarkkoja kuvia.

*Vas. seinällä on "Kotkanpesä" seinävaate, suunnittelija Margareta Ahlstedt-Willandt. Seinävaate oli mukana Omin käsin-lehden 25-vuotisnäyttelyssä "Taitoa tarvitaan".
*Takaseinällä on "Syysmetsä"-ryijy, suunnittelija Kirsi Ilvessalo. Hän suunnitteli yli 300 ryijyä, siis varsin tuottelias suunnittelija.
*Leningin valmistaja on Atelier Riitta Immonen.
*Tuolit ovat Tyyne-Kerttu Virkin kotimuseosta, suunnittelija Auli Kalske.

Edellisessä kuvassa on monta mieleistä asiaa. Sirot tuolit, mekko ja erityisesti vas. seinän värikäs seinävaate. Omin käsin-lehden 4/1964 kannessa on yksityiskohta em. seinävaatteesta, kuvakudoksesta. Samassa lehdessä on myös juttu Margareta Alhstedt-Willandt:sta (ja arvatkaa kenen työpöydällä tuo lehti on!).

Tyynynpäällinen "Sammal" on Omin käsin-lehden mallitöitä. Malli on maksanut aloitettuna 15 mk. Samainen tyynynpäällinen on 4/1965 Omin käsin-lehden kannessa (ja minulta löytyy myös se!!)

Enpä tiedä kuinka yleisiä kupariastiat olivat 50-luvun lopun kodissa, mutta vanhassa Omin käsin-lehden numerossa keksittiin kupariastioille vähän uudenlaista käyttötapaa. Varsinkin oikean yläkulman samovaari ja kukka-asetelma on mielenkiintoinen.

Kauniita, huolella valmistettuja asuja.

Tästä vähän olen kateellinen Jyväskyläläisille ja lähialueella asuville. Suomen käsityön museossa on jopa Omin käsin-olohuone, joka on sisustettu 50-60 -luvun tyyliin. Pitkin kevättä on ollut "Tavataan olohuoneessa" -tapahtumia.
Vielä on yksi tapahtuma jäljellä, 26.8. , jossa "saadaan vinkkejä valkoisten tekstiilien hoitoon ja valmistetaan käpypitsiä eli frivoliteeta".


Huh huh, toivottavasti joku jaksoi tänne asti! Kuten tästä pikaisesta pintaraapaisusta voi arvata,  Omin käsin-näyttely on monipuolinen ja värikäs. Siellä on aikas paljon nähtävää. Jos haluaa ottaa näyttelystä kaiken irti ja saada selville pienet yksityiskohdat, niin näyttelyyn kannattaa tutustua lainattavan teosluettelon kanssa. Siinä muuten kerrotaan paljon muutakin kuin esineen suunnittelija ja speksit.

Suosittelen näyttelyä tietysti käsitöistä innostuneille, mutta tästä saa todella paljon irti myös vintagesta ja retrosta kiinnostuneet. Täällä voi käydä aistimassa myös tulevia trendejä, onhan itsetekeminen, kotoilu ja "lähisitä- ja tätä" nyt niin ajankohtaista. Omin käsin-lehdissä viljellään "oikean harkinnan luomaa kodikkuutta, järjestystä ja kauneutta", joka iskee aika hyvin myös KonMarista ja muutenkin minimalismista kiinnostuneisiin. Kunhan muistaa, että konmaritus ei ole mikään syy tyhjentä kotia, jotta saa ostaa kaikki uudet tilalle. Mutta huolella valmistettu (tai huolella kaupasta valittu) esine saa kaiken arvostuksen, joka KonMarissa on tärkeää.

Omin käsin - uuteen onnelliseen elämään -näyttely on avoinna Suomen käsityön museossa (Jyväskylässä) 28.8.2016 asti. Suosittelen!

DIY: villalangan värjäys mikrossa

Loman alkaessa olin vähän huolissani, kun en ollut keksinyt mitään sopivaa luovuutta vaativaa hommaa, poislukien siivous (joka välillä on ihan kivaa). Viime vuoden lomalla intoilin ja puuhastelin makramee-seinävaattteen kanssa, mikä oli ihan superhauskaa.

Eilen kirjastossa tein oikean täsmälöydön Novitan lahjalehdestä (2016), jossa oli juttu lankavärjäyksestä elintarvikeväreillä. Ohuet kesävillasukat olinkin ajatellut kutoa, mutta että ihan itse värjätystä langasta. Tänään kauppareissulla taisin taputtaa ilosta käsiäni (se vaan lipsahti), kun löysin lähimarketin hyllystä useampaa elintarvikeväriä. Toivottavasti samassa hyllyvälissä ollut mies ei saanut mitään traumoja äkillisestä ilonpuuskastani :D

Ensin kerällä ollut Nalle-lanka täytyi saada vyyhtimuotoon. 

Ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään perintönä saamaani vyyhdipuuta.

Liityin vuodenvaihteessa Marttohin ja heidän tunnuslauseensa "elämä on parasta itse tehtynä", 

sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin.

Kattiloilla, varsinkin Sulolla oli jännä kohtaaminen vyyhdinpuun kanssa. 

Tässä vietetään jo seesteistä elämää rinnakkain.

Langat ovat jo likoamassa ja värit odottavat sekoitusta.

Sitten piristäviä väriruiskeita langoille. 

Mums, näyttää herkulliselta. Seuraavaksi lankavyyhdin kääntö ja toisen puolen värjäys. 

Huomatkaa, että toinen väreistä on ihan selkeä vihreä (tässä vaiheessa).

Värin levityksen, mikrotuksen (kyllä, lankaa käytettiin mikrossa), huuhtelun ja kuivauksen (onneksi meillä on kuivauskaappi, tuo hätäisen ihmisen pelastus) jälkeen lankavyyhti on taas puussa. Nyt takaisin kerälle.

Niin siitä vihreästä valui keltainen pois ja tilalle tuli turkoosi. Tämän hempeän pinkin ja turkoosin yhdistelmän nimesin sweet candyksi. Jos alkuperäinen yhdistelmä oli mansikka- ja pistaasijäätelöä, niin tästä yhdistelmästä tulee mieleen pinkki-turkoosi kirpeä lempikarkkini. Lankojen värjäys elintarvikevärillä oli tosi helppoa ja hauskaa. Lopputulos oli pieni yllätys ja toinen yllätys seuraa sukkien valmistuessa.

DIY: Vanhan penkin hurja muodonmuutos

Ensin iloisia ja niin helpottuneita uutisia: kylpyhuone on valmis, jee! Tai siis melkein valmis, yksi ovi ja listat puuttuvat, mutta lämmintä vettä tulee hanasta ja suihkusta, niin mahtavaa. Voitte olla varmoja, että kylppäristä tulee ihan oma postaus (tai useampi).

Sitten otsikkoon. Mitä olisi kylpyhuone, varsinkin iso sellainen, ilman penkkiä? Puupenkkiä jossa voi vilvoitella löylyjen välissä tai istua nautiskellen jalkakylvystä?
Penkille oli siis huomattava tarve ja netistä etsiskelin sopivaa vanhaa yksilöä. Hieman yllätyin penkkimarkkinoiden korkeasta hintatasosta. Siis vanhoista ja huonokuntoisista olisi pitänyt maksaa ainakin 50 euroa ja sitten entisöidä perusteellisesti, ei käy. Onneksi lähiseudulla oli suosikkihuutokauppani ja valikoimassa oli useampi penkki, joskin kaikki olivat enemmän tai vähemmän käsittelyä vailla.

Voitte arvata, että Hra K auliisti lupasi tukkia suuni etten huuda tästä penkistä liikaa ;)

Vielä samana päivänä täristelin hiomakoneella penkin istuisosasta paljaan puupinnan esille. Vanhan huokalun entisöinti (tai allekirjoittaneen sinnepäin puuhastelua voisi paremminkin kutsua huonekalun entraamiseksi)  oli kyllä mielenkiintoista puuhaa. Turkoosin maalikerroksen lisäksi penkistä löytyi vaaleanvihreä ja punainen maalikerros. Sen lisäksi, että yksi jalka oli reteästi teipattu -oli kaksi jaloista ilmeisesti uusittu, luonnollisestikin eri puulajilla.

Jossain vaiheessa käy aina niin, että hiomapaperi, kutsutaankohan sitä laikaksi, kuluu niin ettei se pysy enää koneessa kiinni. Josmäolisininsinööri niin kehittelisin vähän pitävämmän, kuin hiomapaperin tarrakiinnityksen (oikeasti!). Kesken kaiken en viitsinyt lähteä kauppaan, vaan vaihdoin työkalua. Kuumailmapuhallin toimi vähän nihkeästi, koska ulkona oli kova, kylmä tuuli. Käry kyllä levisi pitkin poikin pihaa.

Hra K teki puupenkin kanssa myös paljon töitä: hioi pintoja, liimasi teipatun jalan nätisti ja taas hioi. Loppusilaukseksi allekirjoittanut siveli penkin puupinnalle parafiiniöljyä.

Juhannusaattoaamuna penkki pääsi paikalleen. Juuri sopivasti, sillä iltapäivällä oli vieraita tulossa :)

Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

PS. Kaipaisin nähtävyys-, kirppari- ja ym. ideoita akselille Lieksa - Savonlinna.

Voisitko olla avuksi

Heipä hei, hyvää kesäiltaa. Pitkästä aikaa meillä kattiloilla on puheenvuoro. Nyt meillä onkin vakavampaa ja aika surullista asiaa.

Toukokuun alussa kerrottiin Robertin tarina, kuinka se bongattiin Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen eli Pesun nettisivuilta. Robert oli vallan hylättynä maaseudulla ja kyllähän tiedätte mitä siitä tulee, kun kissa joutuu pakkasen armoille. Elinikäisenä muistona korva on vääntynyt lippaan, jaloissa on karvattomia kohtia -eikä millään meinaa uskoa, että ruokaa saa ihan varmasti joka päivä.

Nyt Pirkanmaan eläisuojeluyhdistys on ison haasteen edessä. Jo huhtikuussa luettiin Aamulehdestä, että Pesu on ottanut vastaan ennätysmäärän eläimiä ja sijaiskodeista on pulaa. Nyt tilanne on entisestään pahentunut, sillä maalaiskissalaumat työllistävät eniten juuri kesällä ja syksyllä.

Alla lainaus Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen facebook-sivuilta:
Jo joutui armas aika... ja kissa jos toinenkin.
Maalaiskissalaumat työllistävät väkeä ympäri Suomen eniten juurikin kesällä ja syksyllä. Tänäkin vuonna avuntarvitsijoita Pirkanmaalla on kymmenittäin useammassa laumassa. Yhdessä laumassa on usein vähintään 20 kissaa, usein kuitenkin 30–50. Jos kissalaumaa ei uudelleensijoiteta ja jäljellejääviä leikkauteta, lauma tuplaa kokonsa seuraavaan vuoteen mennessä. Kissa kun lisääntyy jopa kolmesta neljään kertaan vuodessa olosuhteiden ollessa otolliset.
PESU ry pyrkii auttamaan mahdollisimman monta näistä epäonnekkaista, ettei niistä tulisi syksyllä kesäkissoja. Tänä vuonna kissoja on tullut jo lähes sata, ja tahti kiihtyy mitä pidemmälle vuotta mennään. Meillä kuitenkin on rajalliset resurssit: emme voi auttaa kuin niitä, joille meillä on tilapäiskotipaikka. Kaikki PESU:n kodittomat eläimet majoittuvat vapaaehtoisten luona yhdistysten tilapäiskodeissa. Tilapäiskotipaikoista on siis jatkuva pula.
Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen tilapaiskodit@pesu.org. Jokainen tilapäiskodiksi haluava haastatellaan ja perehdytetään toimintaan mukaan.
Sanotaan yhdessä ei kesäkissoille.
Anna mahdollisuus ja auta koditonta lähtemällä tilapäiskodiksi!

PS. Maalaiskissojen auttaminen syö myös rahaa! Sitä kuluu eläinlääkärikustannuksiin, ruokaan, hiekkoihin ja loukutuspaikoille ajettuihin kilometreihin. Lue lisää kampanjasta ja lahjoita maalaiskissoille: http://pesu.org/i…/ajankohtaista9/maalaiskissojen-auttaminen

Voisitko Sinä olla avuksi?
Voisitko antaa tilapäiskodin tai tehdä lahjoituksen maalaiskissakampanjaan?
Tai ainakin laittaa viestiä eteenpäin.


Jokainen kissa ansaitsee turvalliset ja lämpimät kissanpäivät!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

Mites se kylppäri?

Tutut ja sukulaiset eivät (onneksi) enää edes kysy "mites se kylppäri". Remontissa on mennyt ihan säädyttömän kauan. Toisaalta sen kanssa ei ole edes pidetty kiirettä, sillä peseytyminen on tapahtunut yläkerran minikylppärissä (jos joku ehti jo huolestua..).

Todettakoon heti, ettei kylpyhuone vieläkään ole valmis, mutta siltä se jo hiukan näyttää. Rohkein ennustus olisi, että kylppäri valmistuu juhannukseksi (vajaa kolme viikkoa) ja pessimisti sanoisi, että jouluksi.

Suihkunurkkaus sai tummaakin tummemman laatoituksen ja tykätään siitä kovasti. Kuten näkyy hana vielä puuttu ;)

Ikkunaseinällä on osb-levyä ja lattialaatoitus puuttuu vielä. Vielä pitäisi tehdä ainakin yksi kiperä ratkaisu eli millainen hana asennetaan.

Me niin odotetaan kylppärin valmistumista. Saunassa käynti ja peseytyminen väljässä kylppärissä on ihan ykkösunelma.