Onnenpäivä huutokaupassa: toisinto yhdestä Suomen tunnetuimmasta maalauksesta

Ja taas sitä oltiin vanhan koulun tyhjennyshuutokaupassa. Lähiseutumme on ollut oikea aarreaitta näiden huutokauppojen suhteen. Viimeisten n. kolmen vuoden aikana olemme koulunneet ainakin viidet koulun tyhjennyshuutokaupat. Jo tutuksi tullut meklari kertoi, että hänen käsien kautta on kulkenut suunnilleen 2000 opetustaulua -se on aikamoinen määrä. Meillä kiinnostus koulutauluja kohtaan on laskenut.

Viime lauantain huutokauppa oli hyvin mielenkiintoinen, koska siellä tyhjennettiin vanhaa yläkoulua ja lukiota. Siellä oli mm. kaikkea mielenkiintoista fysiikan ja kemian opetukseen liittyvää; esim. Wimshurstin influenssikone. Tietenkin sana oli kiirinyt ja hinnat nousivat.
Allekirjoittanut vast´ikään pohdiskeli (lue voivotteli), että mistä voisi ostaa koeputkia kukka-asetelmiin ja nyt voin todeta, että asia on todellakin ratkaistu, sillä huusin kolme laatikollista kemianvälineitä. Myös pieni valopöytä tai paremmin valolaatikko muutti meille (ennestäänhän meillä oli iso röntgenin valotaulu). Eikä tästäkäään huutokaupasta selvitty ilman kirjasaalista.

Ja sitten se kaikista mielenkiintoisin huutokauppalöytö. Joka on erittäin ajankohtainen, kun armas kotimaamme täytti 100 vuotta. En tiedä kuinka monelle teistä on tuttu nimi Edvard eli Eetu Isto, mutta hänen maalauksensa varmasti on.

Hento vaalea Suomi-neito, jonka käsistä yrittää kaapata lakikirjan Venäjän kaksipäinen kotka. Tämä maalaus löytyy Kansallismuseosta ja on nimeltään Hyökkäys.

Eetu Isto oli kiivas perustuslaillinen ja vuonna 1899 Helmikuun manifestin innoittamana hän maalasi Hyökkäys-taulun. Maalauksesta otettiin tuhansia painoksia, ilmeisesti Isto itse oli ajatellut sitä niin jaettavan. Santarmit saivat kuitenkin vihiä maalauksesta ja kopioista, joilloin Edvard Isto joutui ottamaan teokset kainaloonsa ja pakenemaan aina Saksaan asti.

Ylen sivuilla on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miksi Suomen kansallisena symbolina on heiveröinen neitonen, kun naapureissa on sotaisat naishahmot; Svea-mamma ja Äiti Venäjä.

Blogin vanhat lukijat ehkä muistavat, että täällä on ennenkin viitattu vuoden 1899 tapahtumiin, vaikkei tämä mikään historiablogi olekaan. Hyökkäys-taulu on selvä jatkumo siihen toiseen tauluun tauluun josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Lähteet ja lisätietoa: klik, klik ja klik.

Joulukorttipaja

Monen, siis oikein monen vuoden tauon jälkeen olen askarrellut joulukortteja. Selvänä aikuistumisen merkkinä todettakoon rappiotilassa olevat perusaskartelutaidot siis leikkaus, liimaus jne.

Nuukana ihmisenä tietysti ostin A3-kokoista paperia, josta sai "näppärästi" itse leikeltyä sopivan kokoisia korttipohjia.

Inspiraation yksinkertaiseen joulukuuseen sain Marimekon Kuusikossa-kuosista. Vuosien varrella on jäänyt erinäisiä tapettijäämiä, joten materiaalia oli tarjolla.

Lopulta kaikki kortit tulevat samasta Zoffanyn Jaipur Plain-tapetista, jota on olohuoneessa. Marmoroitu, hieman kiiltävä pinta toimii kuusessa tosi hyvin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka vihreä tapetti oikeasti on.
Paksu tapetti on vähän haasteellista askartelumateriaalia, varsinkin suoraan rullasta otettuna. Se vaati erinäisiä prässäysoperaatiota (onneksi on paksuja ja painavia kirjasarjoja ;) ).

Valmiit kortit levitin ruokailuhuoneen pöydälle ja käväisin laittamassa seuraavan "kuusierän" prässäykseen. Takaisin tullessa minua odotti tälläinen näkymä.

Kissojen jakkara pöydän päästä on väliaikaisesti poissa ja sitten on ihan pakko istua (ja nukkua) pöydällä. Minkäs pieni kissa sille voi..

Korttiaskartelu on ollut ihan kivaa koko perheen puuhaa eli Hra K on myös päässyt leikkaamaan kuusia. Kattilakaksikko on ollut ihmeissään, kun joku korttihomma on vienyt henkilökunnan huomion lähes totaalisesti.

Vanha Postin lajitteluhylly

Yksi kesän huutokauppareissuista suuntautui Postin varaston tyhjennyshuutokauppaan. Heti iskin silmäni melko siroon hyllykköön. Huutokaupasta oli kulunut varmasti 3/4 ennenkuin tuli himoitsemani huonekalun vuoro ja yllättäen siitä ei ollut kiinnostunut kukaan muu. Sympaattinen hyllykkö on koko syksyn odotellut putsausta ja maalausta. Eilen se vihdoin ja viimein rullasi sisätiloihin vienosti maalintuoksuisena.

Sitten iski se ihanan kamala pulma -mitä hyllykköön laittaisi. Hetken siis vain hetken hyllykkö ammotti tyhjänä, mutta sitten alkoi löytyä sopivia esineitä. Yksi kriteeri on, että esineiden pitää ainakin vähän kestää karvaisten tassujen käsittelyä.

Jerico-kahvipurkissa on reilusti ruostetta siellä ja täällä, mutta ihme kyllä paperi on pysynyt lähes täysin ehjänä.

Jos kissat osaisivat lukea, niin tämän rasian teksti varmasti aiheuttaisi vähintäänkin karvojen pörhistelyä.

Kamera-kokoelma on keventynyt, mutta vielä sentään löytyy erilaisia, mielenkiintoisia kameroita. En osaa päättää onko hienoin antiikkinen paljekamera, Funkkisajan laatikkokamera vai 60-70-luvun muovinen Polaroid Swinger?

Jopa vanha valotusmittari(kin) näyttää hienon tekniseltä.


Mikä kameramalli miellyttää sinua eniten? Palje-, laatikko-vai  polaroid-kamera?

Älä osta vaarallista retrovalaisinta (kuten minä tein)

Monelle kirppistelijälle on varmasti tuttu tilanne, että houkuttelevan näköisellä retrovalaisimella on vanhanaikainen pistotulppa (se juttu joka on johdon päässä). Jos kotoa löytyy maadoittamaton pistorasia, niin siihen sopii sekä uudet että vanha johdot eli kaikki hyvin. Tai jos olet valmis maksamaan siitä, että maadoittaman pistotulppa (ja koko valaisin) muutetaan asiantuntijan toimesta maadoitetuksi sekin on oikein hyvä.

Ehkä sieltä tietokoneelta löytyy myös samanlainen tollo kuin minä, joka juuri ja juuri muistaa kokeilla kirpputorilla, että toimiiko valaisin vai ei. Tällä kierroksella muistin katsoa vähän pistotulppaa ja mielessäni kävi ajatus, että tämähän on vanhanaikainen. Mutta myyjä vain viittoili, että kokeile tuonne maadoitettuun pistorasiaan -ja kas valot syttyivät. Jos minulla ei olisi ollut niin kiire, niin olisin huomannut, että jokin  ei täsmää. Nyt olin vain vähän hämmästynyt.

No kotimatkalla sitten tuli mieleeni, että hitsi se taisi olla sellainen vanhanaikainen pistotulppa, jota on vähän veistelty. Ja nyt tarkkana: se on ehdottomasti kiellettyä. Se tekee laitteesa sekä laittoman että vaarallisen. Koska suojamaadoitettu pistorasia (eli uusi) on tarkoitettu vain sellaisten laitteiden käyttöön jossa on suojamaadoitus.

Pääsimme kotiin ja se saakelin joulukynttelikkö oli juuri edellämainitun kaltainen laiton hökötys. Hra K säästeli sanojaan ja sanoi vain: mitäs ostat tuollaisia romuja.

No, mitäs nyt tehdään? Nyt olisi kolme vaihtoehtoa.

A). Vien valaisimen asiantuntijan korjattavaksi. 
Ostamani kyntelikkö on kyllä kiva, mutta ei niin kiva, että korjauttaisin sen.

B). Nyt taas tarkkana: "sähköturvallisuuslain mukaan vastuu sähkölaitteen turvallisuudesta ja häiriöttömyydestä on talouden toimijoiden lisäksi myös jokaisella laitteen luovuttajalla, kuten kuluttajalla, käytetyn tavaran myyjällä tai kierrättäjällä".
Eli voisin palauttaa kynttelikön kirppikselle.
Muuten käpälä pystyyn, kuka on myynyt tavaraa kirppiksellä? Jos joukossa on ollut epäkurrantti sähkölaite, niin vastuu on käytetyn tavaran myyjällä. Ylen Kirppis-ohjelman sivuilta löysin yksinkertaisen ja varsin toimivan vinkin siihen, jos et tiedä onko myymäsi sähkölaite varmasti toimiva.  "Jos on epävarma myymänsä tavaran sähköturvallisuudesta, on varminta katkaista pistotulppa pois johdosta, jolloin vastuu siirtyy ostajalle. Siis johto kokonaan poikki."

C). Hetkinen, meillähän on vielä pari huonetta, jossa on vanha maadoittamaton pistorasia.

Lukitsen vaihtoehdon C. 

Alla olevista lähteistä kannattaa ainakin kurkata Ylen Kirppis-ohjelman vinkit Sähkölaitteiden ostoon. 

Kirppis-ohjelman sivuilla näkyi olevan mielenkiintoisia vinkkejä aarteiden etsintään kirpputoreilla.

Lähteet ja lainaukset:
Tukesin julkaisema Sähkölaitteiden valmistus, maahantuonti ja myynti-opas
Ylen Kirppisohjelman sivut Sähkölaitteita turvallisesti kirppikseltä
Sähkölaitteiden ja -turvallisuuden tuntijan Matti Käen sähköturvallisuus sivu

Huippulöytö: vintage nojatuoli

Sisustuksen uudistaminen ja raikkaamman yleisilmeen suunnittelu on ollut työn alla tai ainakin mietinnässä jo pidempään. Siihen löytyy oikeastaan kolme "syyllistä".

1. Instagram on siitä paha, että sieltä saa jatkuvana virtana paljon ideoita ja inspiraatioita mm. sisustamiseen. Tokihan koko Instan voisi poistaa kännykästä ja käyttää senkin ajan hyödyllisemmin, mutku niin tykkään mielenkiintoisista kuvista.

2. Ensimmäisen konmaritus-kierroksen jälkeen ymmärsin kuinka ihana on ilmava sisustus, enkä nyt tarkoita tällä mitään superaskeettista sisustusta. Mutta semmosta harkitumpaa.

3. Tykkään selailla Bukowskis:n sivuja. Se on erinomainen paikka seurata mitä design-esineitä ja taidetta on markkinoilla.

Muunmuassa edellä mainituista syistä päätin vaihtaa olohuoneen keinutuolin johonkin kevyempään ja moderninpaan. Eilen uusi tulokas sitten saapui.

Muhkea vintage nojatuoli, joka kuitenkin on hyvin kevytrakenteinen. Kissaherrat löysivät siitä noin ziljoona mielenkiintoista hajua. Allekirjoittanut taasen kaivoi esille ykkösaseensa: satulasaippuan ja Passierin nahkarasvan. Sillä siinä oli ja on paljon putsattavaa, vaikka myyjä toista väitti.
On niin ironista, että meikäläinen, joka on aikas pöpökammoinen tykkää tehdä löytöjä kirppikseltä :D

Metallinen jalkaosa ja pyörät ovat niin hieno yksityiskohta!

Tuoli on tehty Ruotsissa n. 70-luvulla ja se on saanut paljon vaikutteita Bruno Mathssonin Karin nojatuolista. Kyseinen tuoli maksaa sekä vanhana, että uutena ihan törkeesti, ainakin oman mittapuuni mukaan.

Pääsin töistä varhain ja jopa aurinkokin pilkahteli. 

Kerrankin oli mahdollisuus ottaa kunnon kuvia sisätiloissa (oi tule jo kevään valoisuus).

Ps. Etsin kirjakaapin uumenista vanhan (2000-luvun alun) Retrotyyli-kirjan, jossa esitellään toinen toistaan hienompia vintagehuonekaluja- ja esineitä, sekä interiöörejä. Olinkin unohtanut kuinka mainio kirja se on. 

Ja nyt olen aivan hurmioitunut ja into uuden sisustuksen suhteen ei ainakaan vähentynyt (niinpä niin). Onneksi tämä huusholli on 60-luvulta ja erinäisiä vintage/retro huonekaluja löytyy ihan omista nurkista. Ennen rymsteerausta on kyllä muutama huone maalattava, ehkä jotain ehditään tehdä vielä ennen joulua.