Kantateillä, turuilla ja toreilla

(Joulu)shoppailureissu, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

En tiedä teistä muista, mutta meillä joululahjojen Top100 -listan kärjessä on uusi kiuas. Joulupukki on tunnetusti hirmuisen kiireinen ja lahjojen saajia on paljon. Niinpä päätimme ostaa tämän joulun toivelahjan ihan itse ja omilla säästöillä.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että menemme jouluostoksille Turkuun ja mies päätti, että samalla haetaan kiuas (reilun 50 km koukkaus). Kaikki piti olla valmista -senkun noudamme kiukaan, jota ko. yritys myy kilpailukykyiseen hintaan. "Ostospaikka" sijaitsi todella maaseudulla, viimeiset kolme kilsaa oli kapeaa hiekkatietä. Verraten meikämaalaisiin, jotka asuvat maaseudulla, mutta taajamassa, katulampun, sekä melkein lähikaupan valojen loisteessa..
No arvaatte varmaan miten siinä kävi. Sitä p**keleen kiuasta ei ollut, oli eilen myynyt viimeisen. Täytyy tunnustaa, että vähän alkoi kiukku kuumottaa ja kenties pienet sarvet tulivat esille. Muttamutta asia kenties korjaantuu sillä, että saimme selvän hinnanalennuksen ja kiukaan pitäsi olla meidän pihalla ensi viikon puolivälissä. -Toivottavasti näin tapahtuu!

Seuraava rasti oli Valokuvauskeskus Peri, joka on Wäinö Aaltosen museon yhteydessä. Perissä on tänä viikonloppuna valoukuvaustarvikkeiden kirppis. Mitään ei tullut ostettua, mutta tätä uhkeaa Suomen neitoa tuli ihasteltua.

Tuollainen atriumpiha olisi huikean hieno ♥.

Wäinö Aaltosen museolta matka jatkui kohti Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoita ja erityisesti joulukuusen koristeiden vaihtopistettä. Valinta oli vaikea, mutta otin kuuskytlukuisen kynttelikön vaihdossa, mutta ei ole tämän voittanutta.

Matkan varrella oli tarkoitus käydä Aula cafeen brunssilla, jota on kovasti kehuttu, mutta se oli tietysti aivan täynnä. Joulumarkkinoilla oli viime vuotta vähemmän myyjiä ja sieltä löysin (viime vuoden tapaan) joulukortit. Mutta muuten ei ollut mitään erityisen ihanaa. Tai olisi kyllä ollut, mutta ehkä minulla oli liian korkeat kriteerit (tai paikka väärä). Olisin mieluusti ostanut kauniit lapaset ja villasukat -suomalaiselta myyjältä ja käsintehdyt. Pääosa em. tuotteista oli Virosta ja "tehty käsin koneella"..

Mutta jotain oikein kivaa näin! Nimittäin shiba-rotuisen koiran ja peräti kaksi eri yksilöä. Myös Hra K näki shiban viimeinkin luonnossa.
Sitten siirryimme tois pual jokkee ja Hansakortteliin. Koska suht harvakseltaan käymme Turussa, niin sopivan parkkipaikan löytäminen (tai edes sen Stockan parkkitalon..) on oma lukunsa. Hra K kärsivästi kärsivällisesti ajaa, vaikka kartanlukijalta menee tasaisen epävarmasti vasen ja oikea sekaisin. Yleensä joulumarkkinoiden aikoihin olemme jättäneet auton ihan hemmetin kauas eikun Ett Hem-museon (joka on muuten käymisen arvoinen paikka) lähettyville, koska siinä on ilmainen parkkipaikka. Mutta lonkkavaivojen myötä uusi strategia on suoraan kaupan ovelle, maksoi mitä maksoi. Aikaisemman mainitsemani parkkihalli löytyi muuten ensi yrittämällä, vaikka reitti olikin vähän eri. Ja hissi parkkihallista toi Zara-myymälän välittömään läheisyyteen (Hra K yllätykseksi). Josta löytyikin allekirjoittaneelle tosi kiva, lyhyt! untuvatakki. Tämän reissun teema tuntui olevan, että mitään (suunniteltua) ei löydy -eli joululahjoja löytyi pyöreä nolla.

Sitten olikin aika lähteä kotio. Tästä maakuntamatkailusta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Eikä yksikään peura, joka laukkasi/suunnitteli laukkaavansa tielle onnistunut hyppäämään kyytiimme, onneksi.

Kissan viikset iltapäivän auringossa

Ei, meillä ei ole paistanut aurinko. Mutta arkiston kätköistä löytyi kuvia oikein lämpöisistä ja auringon väsyttämistä kattiloista.

Kuvaushetkellä Robertin turkki oli todennäköisesti auringon "paahtama". Yleensä kattilat eivät edes nuku tämän senkin päällä, eivätkä varsinkaan lähekkäin.

Sulo istua tönötti Robertin vieressä. Ilmeisestikään vielä ei ollut liian kuuma, koska nepsu on haaleanvaaleanpunainen :)

Ihana auringonvalo ja lämpö *syvä huokaus*.

Vintage-neuletakki "kaikilla mausteilla"

Kuluvalla viikolla on kärsinyt sellaisesta harvinaisesta olotilasta, jonka voisin nimetä kirpputoriahdistukseksi. Kaikilla vaivoilla ja tuntemuksillahan on nykyaikana joku termi. Sellainen tavallinen pieni (mutta yleinen ja normaali) ahdistuskin vaatii jonkun diagnoosin. Ja mulla on nyt kirppariahdistus. Se johtuu ihan siitä, että kerrankin olen myyjän paikalla itsepalvelukirpputorilla. Me ollaan siivottu, silitetty, viikattu, kirjoitettu hintalappuja ja leikattu virkkauslangasta hintalapun naruja (virkkuulangan paras käyttömuoto, köh). Sitten ollaan roudattu, järjestetty, henkaroitu ja nyt jännityksellä odotetaan meneekö mikään kaupaksi. Tarjolla olisi rätei ja lumpui, sekä romua. Eli mm. gäppiä, mangoa ja arabiaa. Nöyrä toivomus olisi, että menisivät kaupaksi.

Neuletakki kaikilla mausteilla on vähän muuta kuin makkaraperunat kaikilla mausteilla. Haikeasti olen selaillut kirjoja, joissa on ohjeita vanhanajan neuletakkeihin. Sellaisiin joissa on kaunis malli ja hyvä materiaali. Niistä löytyy kirjonnat ja pompulat ynnä koristeelliset napit -ja lopputulos on kuitenkin seesteisen kaunis.

Sitten tuli tälläinen kirpparilla vastaan. Hra K lempeästi torui, että sunhan piti myydä, ei ostaa vaatteita. Mutta parin euron (kyllä!) hinta ja hyvä materiaali katsottiin lieventäviksi asianhaaroiksi.

Kirjonnat, nätti malli, pompulat, villa, check x 4. 

Olen tätä varmaan ennenkin kysynyt, mutta kysynpä uudestaan. Ja kysymys kuuluu: kuinka käsittelet kirpparilla ostamasi vaatteet, erityisesti villaiset? Tai miten ne pitäisi käsitellä?

Olen vähän melkoisen fanaattinen, mitä tulee vaatteiden puhdistukseen. Uusi neuletakki oli vuorokauden pakkasessa, sitten pesin sen kylmässä villaohjelmassa ja lopuksi laitoin se kuivauskaappiin (aikas kuumalle ohjelmalle).

Sitten vielä loppuhuipennuksena Sulon omituinen kokemus. Kuten Naukulan, myös meidän Suloa kutsutaan välillä poniksi. Siivouksen yhteydessä Hra K löysi laatikosta my little ponyt ja tokihan niitä piti kattiloille näyttää.

Kaksosponit pyysivät Suloa leikkimään.. Muistatteko missä kauhuelokuvassa kaksoset pyytävät Danny:ä leikkimään? Kammoksun kauhuelokuvia, mutta jostain kummallisesta syystä olen erehtynyt katsomaan Hohto-elokuvan, peräti kahdesti, huh. 

Nämä My little ponyt olivat kyllä ihan kilttejä ja niinpä ne leikkivät Robertin kanssa, koska Suloa pelotti ei huvittanut. Robert saakin oman postauksensa :)

Hyvää viikonloppua!

Onnenpäivä kirppiksellä vol IX, funktionaalinen löytö

On harmaata, pimeää ja säkkipimeää. Välillä jo luulin kadottavani itseni jonnekin työmatkan varrelle, mutta sitten tulikin viikonloppu, keskipäivän "valoisuus" ja pieni kirppisturnee. Joskus kirppikseltä löytyy juuri se, mikä sillä hetkellä olisi melko tarpeellinen. Kuten esimerkiksi herätyskello. Muutama viikko sitten (vai onko siitä jo kuukausi?) löysin hienon 3D herätyskellon, mutta se ei toimi.

Sulo: Mikäs tää on?

Kirppikseltä löytyi Fossil-merkin herätyskello. Maliltaan se on vintagehenkinen, mutta oikeasti ehkä 5-10 vuotta vanha. Mikä parasta kello vaikuttaisi toimivan ja herätysääni on melko maltillinen pirinä. (Joulupukki, herätyskelloa ei tarvitse enää tuoda!)

Pienimuotoinen rymsteeraus piristää aina. Vaihdoin pöydän, kellon ja valaisimen makuuhuoneen pimeimpään nurkkaan, jossa allekirjoittanut nukkuu. Ball-valaisin tuo kivasti kuparinväristä lämpöä muuten melko harmaasävyiseen sisustukseen. Tuossa valaisimessa johto ja katkaisin ovat läpinäkyvät, kiva yksityiskohta minusta.

Yksi kirppispöytä oli oikea aarreaitta. Siellä oli mm. nämä Mary Oljen kirjat ja sieltä löysin myös pienen pienen, puuvartisen virkkuukoukun. Ehkä joskus saan jotain näkyvää aikaiseksi.
Toisesta pöydästä löysin (uuden?) Presidentti gold label-kahvipurkin ja sisällä oli kahvilusikka vielä avaamattomassa paketissa. Joku halusi tosissaan päästä siitä eroon; hinta oli vain 50 senttiä.

Tämän parin löysin kahdelta peräkkäiseltä kirppikseltä.

Hämeenlinnaan oli avattu uusi kauppakeskus Goodman ja täytyihän siellä käydä. Mark & Spencerillä oli kivoja yöasuja ynnä aamutakkeja (joulupukki hoi!). M&S:n herkkuosaston (tai oikeastaan kulmauksen) brittiläiset sipsit tekivät allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Merisuolaa ja balsamiviinietikkaa, mums. 

Kauppakeskuksessa asiakkaat ryntäilivät kuin lehmät, jotka pääsevät ensimmäistä kertaa keväällä laitumelle. Nyt taas muistin miksi nettishoppailu on niin kivaa ;)

Lisäksi kävimme Iittalan myymälässä Iittalassa (Tämä on yleensä aika vaarallinen osuus). Sielta löysin yksinkertaisen tylikkäät Eeva-sarjan espressokupit. Kotosalla googletin sarjasta tietoja; ilm. se valkoinen muunnos Paratiisi-kupeista.

Erittäin virallinen viiksikuva

Aika usein kattilat "ryhdistäytyvät" kun otan kameran (vaikka vaan kännykän) esille.

Ja tuloksena on tälläinen vakavamielinen filmitähtiposeeraus. 

Robert: Mut tosikissan mainehan siinä menee, jos tääl plogissa jatkuvasti julkaistaisiin tälläisiä pehmiskuvia.