Suomen kädentaidot 2018

Yhteistyössä Tampereen messut
 
Parin vuoden tauon jälkeen oli mukava käydä Suomen kädentaidot -messuilla. Kuten aikasempina vuosinakin messut olivat erittäin suositut, ihmisiä oli runsain mitoin heti aamusta.

Tämän vuoden teema oli käsityön juurille ja allekirjoittanut innostui entistä enemmän perinteisistä käsitöistä.

Kun meillä vielä oli keinutuoli etsin siihen modernia keinutuolimattoa. Kerttuvillan osastolla oli keinutuolimatto ja monta muuta ihanaa tekstiiliä, jotka on tehty suomalaisesta villasta.

"Kansallispuku - suomalaisuuden viivakoodi".

 

Vuoden uutuustuote -kilpailun 10. parhaan joukossa olivat mm. Lehti-rasia ja kääntörusetti. 

Messuosastojen käsitöissä oli käytetty monipuolisesti erilaisia materiaaleja.

 

Tällä hetkellä tuntuu ettei saa juuri mitään projekteja valmiiksi, mutta perinteinen hapsumatto olisi sopiva diy-projekti.

Lankavan osastolla oli houkuttelevan näköisiä räsykuteita. Mutta ensin täytyypi leikata ja käyttää omat matonkudevarastot. Varastossa on mm. useampi pehmoiseksi kauhtunut, paljon käytetty pussilakana. Olen kerran kutonut maton ja siihen "tallentui" mm. lapsuuden vanha suosikkipussilakana ♥.

Kangaspuista olen haaveillut pitkään. Olen melkein kateellinen, kun kummallakin naapurin rouvalla on omat kangaspuut. Toikan osastolla oli mm. mintunväriset.

Taitoliitto valitsi vuoden käsityötekniikan kolmannen kerran. Vuoden 2019 käsityötekniikka on kudonta.

Kuten kuvista voi päätellä kuvasin kädentaidot-messuilta todella perinteisimmät jutut. Mutta messuilla oli paljon, paljon kaikkea muutakin -todella jokaiselle jotain.

Suomen kädentaidot -messut vielä huomenna sunnuntaina.

Diy: Vanhan puunojatuolin "muodistaminen" vol I

Yleensä ompelijat muodistavat vaatteita. Mutta meillä muodistetaan vanhaa puunojatuolia.

Pari vuotta sitten(?) seurasimme Hra K:n kanssa norjalaista Kekseliäs nikkari-sarjaa. Nikkarilla oli mieletön puusepän verstas varustettuna perinteisillä työkaluilla ja itse puusepällä lukemattomia hienoja ideoita, sekä taito toteuttaa ne. Yksi suosikeistani oli vaaleasta puusta ja konjakin ruskeasta nahasta tehty konttorituoli, jonka puuosat jätettiin luonnollisen vaaleiksi.
Ajatus vaaleasta puutuolista ja konjakin värisestä nahasta jäi mielen pohjalle kytemään. Sittemmin sekä vaalea puu, että konjakin värinen nahka ovat tulleet hyvin suosituiksi (ainakin sisustuslehdistä voisi sellaisen päätelmän tehdä). Kuten myös luonnollisen näköinen "käsittelemätön" puu.

Viime keväänä allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus kohtuuhintaiseen kotimaiseen nojatuoliin, joka yllätys yllätys on vaaleaa puuta ja konjakin väristä (teko)nahkaa. Minun käsittelyssäni tuolin lakkaus oheni aivan vähäsen, mutta Hra K poisti kaiken lakan siklaamalla. Sen jälkeen ollaan tutkittu mm. sellaisia juttuja kuin lipeäkäsittely ja "traditional soap finish". Mutta kaikista vaikeinta on päättää millä ja miten tuoli oikeasti käsitellään. Tavoitteena on luonnollisen vaalea ja kestävä pinta.

Saanko esitellä: Lepotuoli 463.

Lahden historiallisella museolla on mainio tietopalvelu, josta voi kysyä Askon huonekaluihin liittyvää. Laitoin heille kyselyä tuolin suunnittelijasta ja sainkin vastauksen todella nopeasti, vieläpä saman päivän aikana. Ensinnäkin se ei ole Askon vaan Lahden puukaluston eli nykyisin Iskun tuotantoa. Tuoli löytyy vuoden 1954 katalogista ja on nimeltään pelkistetysti lepotuoli 463.


Onko lukijoilla tietoa/kokemusta huonekalun käsittelystä suovalla tai lipeällä?

Uutta ilmettä olohuoneeseen

Pidempään blogia seuranneet lukijat varmasti muistavat, että meillä olohuoneen sisustuksen kulmakivi ja varsinainen valontuoja on vanha röntgenin valotaulu. Jo monta vuotta valotaulu on toiminut modernina "sivutasona".

Valotaululla tai pitäisikö sanoa valotasolla ovat vuorollaan olleet kamerat, värilasit ym, keräilyesineet. Olemme tykänneet kovasti,  mutta jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää ja olkkari näytti muutenkin liian askeettiselta.

Selailin pitkästä aikaa jokaisen retrosisustajan "pyhää kirjaa"eli Retrotyyli-kirjaa ja sieltä sain varsin yksinkertaisen ja toimivan idean.

Tähän extreme makeoveriin tarvitsi ostaa vain kolme Lack-hyllyä ja sitten valikoidut aarteet esille.

Akseli Gallen-Kallelan Talvimaisema.

Nanny Stillin Apollo-lyhdyn kupu on jo yksinään kaunis ♥.

Olen niin tyytyväinen tähän muutoksen. Nyt vanhat keräilyesineetkin näyttävät uusilta ja mielenkiintoisilta. Ja tästä alkaa sisustuksessa varsinainen lumipalloefekti, kun monessa huoneessa täytyy saa harrastaa huonekalu-tetristä.

Vaatelöytö suoraan "naftaliinista"

Siskon kanssa pengottiin varaston kätköjä oikein antaumuksella. Se oli hauskaa, jännittävää ja aika tunteikasta. Satuimme iskemään varsinaiseen kultasuoneen, kun löysimme muutaman laatikollisen vanhoja vaatteita. Osa vaatteista oli huolekkaasti pakattu ja "kansipaperina" oli aina Turun sanomat. Ainakin yhden laatikon kansipaperina oli 70-luvun Turkkari, useimmissa 80-luvun.

Enimmäkseen laatikoissa oli vanhoja, hyvin käytettyjä lastenvaatteita, mutta myös aikuisten vaatteita. Kuten äidin ruskea jumpsuit aka kokohaalari 70-luvulta. Siskoni muisteli, että se oli ainakin kertaalleen ihan juhla-asuna (voi aikoja!). Samettihousuja löytyi useita kappaleita, sekä lasten että aikuisten. Muttei kuitenkaan sopivan kokoisia. Laatikosta löytyi mm. isän vanha villatakki, jollaisia näkyy nykyajan nuorilla miehillä.

Eniten hupia aiheutui, kun sisko löysi vanhan karvahattunsa, sellaisen hännällisen mallin. 70-luvulta päivää !-blogista löytyy samantyylisestä hatusta kuvakin.

Kuluneiden vaatteiden seasta (olipa kuluttajana sitten alkuperäinen käyttäjä, monikymmenvuotinen säilytys tai jyrsijöiden hampaat) löytyi jonkun verran myös mahdollisesti käyttökelpoisia vaatteita. Mahdollisesti siksi, että saako vaatteista epämääräisen hajun pois ja muutenkin varmasti puhtaita. Ensimmäisenä pesuun ja kuivauskaapin kuumuuteen päätyi mustavalkokuviollinen neuletakki, täyttä akryyliä, mutta nypyistä ei tietoakaan.

Vanhojen vaatteiden kompastuskivenä on usein erilainen (lue pienempi) mitoitus. Ennen lasten saamista äiti oli aikas pienikokoinen, siis allekirjoittanutta vajaat 10 kiloa laihempi. Onneksi vaatelöydöt ovat aikakaudelta, jolloin äidillä oli jo lapsia -siis minullakin on toivoa mahtua niihin!

 Äiti ♥

Monivuotinen suosikkini on äidin vanha Kestilän nahkatakki, joka on ollut käytössäni jo vuosikausia. Tuntuu, että se vaan parantuu käytössä.



Onko sinulla käytössä ns. perintövaatteita?

Ekologisesta sisustamisesta

Keltainen kahvipannu- ja Pilviraitti-blogeissa oli mielenkiintoinen postaus ekologisesta sisustamisesta. Päätinpä tarttua tähän tärkeään aiheeseen ja kantaa korteni kekoon.

Allekirjoittaneen sisustusostokset tapahtuvat pääsääntöisesti kirpputorilta. Kirppiksille ei vie niinkään kirkasotsainen "haluan ostettua käytettyä" -ajatus, vaan enemminkin halu löytää persoonallisia ja kenties vähän kestävämpiä löytöjä. Kolmen viime vuoden aikana, aina ensimmäisestä Konmari-postauksesta lähtien olen hiljalleen vähentänyt ylipäätään shoppailua. Jo ekassa Konmari-postauksesta pohdiskelin sitä, miksi kirjassa ei ollenkaan oteta kantaa siihen miten niistä tavaroista pääsee eroon -siis miten säädyllisesti kierrätetään tavarakasa eteenpäin.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Hesarista Kierrätysvimmalla on ruma puoli -jutun, aloin entistä enemmän miettiä ostoksiani. Siihen asti olin miettinyt tavaroiden kierrättämistä vain itsekkäästi omien tavaroiden kannalta, mutta em. jutusta sain perspektiiviä siihen, kun "kaikki" innostuvat kierrättämisestä. Kun päämääränä on päästä eroon omista kamoista ja ajatellaan, että kyllä se varmasti kelpaa jollekin muulle. Siitä lähtien olen yrittänyt jo kaupassa miettiä, että mitä jos (kun) kyllästyn ostokseeni. Voinko todella "olettaa että, se kelpaa jollekin muulle?"

Tuleeko teille ostoskrapula uusia hankintoja tehdessä?

Aika harvoin. Viimeisen parin vuoden aikana suurin kirpputori-innostus on (onneksi) vähentynyt. Ostan vielä harvemmin mitään "uutta uutta" kaupasta. Ja olen parhaani mukaan karsinut itsestäni "ostan kun halvalla saa" tavan. Jos olen jostain ostoksesta epävarma, niin mieluummin jätän se kauppaan.


Mietittekö kuinka suuren hiilijalan jäljen jätätte ostoksia tehdessä?
Mietittekö missä tuote on valmistettu, millaisissa oloissa ja mistä materiaalista?

Kirppikseltä ostaminen sinällään on pienempi paha. Mutta kirppikselle meneminen (ja ylipäätään täältä maalta liikkeelle lähteminen) vaatiin autoilua.

Jos ostan jotain uutta, niin toki mietin missä ja mistä se on tehty. Lapuan kankureilla on tällä hetkellä myynnissä useampikin houkutteleva sisustusjuttu (lue tyynynpäällinen tai viltti). Harkinnassa on myös Tapettitalon tapetti, joka Etelä-Pirkanmaalaiselle on suorastaan lähituote.  Jos taas ostan jotain sisustusjuttuja Ikeasta tai HM:stä tms. niin mietin niiden todennäköistä kestoaikaa.

Enemmän tarvitsisi perehtyä eri tekstiilimateriaalien valmistamiseen ja mikä niistä kenties on tuotannon ja toisaalta käytön kannalta paras. Ainoa mistä olen varma on akryylin huonous.


Vinkkejä ekologisempaan sisustamiseen

• Siivoa, vaihda järjestystä ja hae luonnosta kukkia/oksia/talventörröttäjiä maljakkoon. Tässä ekologisin ja edullisin sisustusvinkkini.

Samoilla linjoilla siivoamisen tärkeydestä oli tämän päivän Hesarissa sisustussuunnittelija Tomi Kouvola.

• Harkitse, harkitse ja harkitse ennen kuin ostat uutta, edes kirpputorilta.

• Voisitko tehdä itse? Kansalaisopistoissa ja monessa muussa paikassa on kiinnostavia kursseja, jossa voi valmistaa mm. sisustusesineitä. Instagramista ja Pinterestistä löytyy lukuisia inspiroivia kuvia ja tekniikkaa voi opetella kirjasta. Samalla voi luoda jotain todella yksilöllistä. Allekirjoittanut aikoo suunnata ensi keväänä tuohityökurssille.

• Pidä hyvää huolta jo olemassa olevista huonekaluista ja sisustustekstiileistä.

Siivouksen jälkeen juodaan tietysti siivouskaffeet ♥

Paljon on ideoita ja yleviä ajatuksia sisustamisesta, jopa ekologisesta sisustamisesta. Omat tavat vain muuttuvat piinallisen hitaasti.