HCB:n näyttelyssä

Eilen pitkällinen haaveeni toteutui ja pääsin katsomaan Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyä, Ateneumin taidemuseoon. Etukäteen osa hänen kuvistaan oli tuttuja (lähes jokainen tietämättäänkin tuntee hänen kuviaan), mutta hänen tekniikkansa -50mm normaaliobjektilla, ilman salamaa (hän ei halunnut häiritä kuvattaviaan salamalla) ja kaiken huipuksi hän ei juurikaan rajannut kuvia niiden ottamisen jälkeen. Sen toki tiesin, että Cartier-Bressonin kamera oli Leica (vain pientä kateutta ilmassa..).

Ateneumin taidemuseo

HCB:n näyttelyä kiertäessä kävi varsin selväksi, että käsitettä "ratkaiseva hetki", ei turhaan liitetä juuri hänen valokuviinsa. Eikä häntä myöskään turhaan luonnehdita "valokuvaustaiteen isäksi". Kärsivällisellä odottelulla ja huolellisella sommittelulla, sekä useammalla otoksella samasta kohteesta Cartier-Bresson todella sai kuvaan juuri ratkaisevan hetken. 30-luvulta lähtien hän matkusti ympäri maapalloa ja onnistui taltioimaan myös monta historiallista hetkeä. Hän kuvasi Mahatma Gandhin vain muutamaa tuntia ennen salamurhaa. Cartier-Bresson oli Kiinassa juuri silloin, kun Maon joukot ottivat Pekingin valtaansa. Hän kuvasi keskitysleireiltä vapautuvia vankeja.

Näyttelyn hienous ja heikkous oli sen laajuus; n. 300 valokuvaa on monta, monta, monta kappaletta. Yritäpä jokaisen kohdalla miettiä sommittelua, valoa/varjoa, kuvassa vallitsevaa tunnelmaa, kulttuurillista eroavaisuutta tai muotokuvissa esiintyviä kuuluisia taitelijoita/muita kuuluisuuksia. Lyhen pohdinnan jälkeen muistin, että Truman Capote on kirjoittanut Aamiainen Tiffanylla-kirjan joka on yksi lempielokuvistani :D

Pitkästä aikaa yksi lempikäsilaukuistani pääsi ulkoilemaan ♥. 

 

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Ateneumiin ja tähän (klik) koululaisille tarkoitettuun materiaaliin kannattaa tutustua etukäteen.  Mutta parasta on mennä avoimella ja rennolla mielellä, eikä turhaan yrittää rikkianalysoida kuvia -vaan nauttia hienosta valokuvataiteesta. HCB:n näyttely oli ainakin näin harrastajavalokuvaajan näkökulmasta hyvin inspiroiva.

Sokerina pohjalla näimme myös Hugo Simbergin Iltaa kohti-nimisen teoksen, joka on juuri hankittu Ateneumiin kokoelmiin. Se oli kaunis ja herkkä teos ♥.