Aamulla varhain soitti herätyskello, koska oli tarkoitus suunnata messuille. Jäin vielä hetkeksi nukkumaan. Todellakin vain hetkeksi, sillä keittiö - olohuone väliltä alkoi kuulua vihaista kissan mouruamista ja tappelun ääniä. Kun sain olohuoneeseen valot, niin löysin vihaisesti mouruavan Sulon ja nojatuolin alla, pissalammikossa kyyhöttävän, suu auki läähättävän Robertin. Eristettiin kissat toisistaan ja otin Robertin makuuhuoneeseen. Sen hengitys tasaantui vasta huomattavan ajan päästä. Sulo oli ihan poissa tolaltaan, sen lähelle ei päässyt pitkään aikaan. Ympäri kämppää oli Robertin tummia karvoja ja joitain pissa? lammikoita.
Nyt Robert on ihan oma itsensä ja käyttäytyy Suloa kohtaan neutraalisti ja itsevarmasti. Sulo taaseen suhtautuu Robertiin kuin vieraaseen kissaan; seurailee ja murisee tarvittaessa. Ja tappelusta on nyt kulunut reilu neljä tuntia.
Enpä tiedä varmaksi mitä on tapahtunut. Mutta vahvasti luulen, että Sulo on jotenkin pelästynyt Robertia ja sitten käynyt päälle. Vaikka Sulo on reipas ja sosiaalinen, niin sillä on kummallinen taipumus pelästyä satunnaisesti jotain, omasta mielestäni mitättömiä asioita; kuten Robertin juoksemista, todella perusteellisesti. Siis silleen, että karvat nousee pystyyn -mutta tokenee siitä samantien.
Nyt kyllä menee Lemmikki- ja muut messut sivu suun. Yritetään saada täällä kotosalla elämä raiteilleen, kartalle ja kiertoradalleen. En uskalla jättää "kattiloita" ilman valvontaa, vaikka tilanne tuntuukin hiljalleen rauhoittuvan. Onneksi Feliwayta oli tippa ensiavuksi.
Voi hyvänen aika! Toivottavasti jäi ainoaksi kerraksi.
VastaaPoistaMeillä Musti ja Ransu ottavat välillä yhteen rajun näköisesti, mutta ei sentään ihan tuollaista menoa. Mouruamista ja sähinää kyllä kuuluu. Mustiin on joskus tullut reikä Ransun jätti-kaivinkoneenkauha-kynnestä, mutta nekin ovat onneksi parantuneet helposti. Pikaista mielenrauhaa!
Joo, kyllä noikin joskus painii hurjan näköisesti. Mutta tällä kertaa äänitehosteetkin oli jo toista luokkaa, huh.
PoistaOho! Aika hurja tilanne! Toivottavasti tasaantuu ihan pikapuoliin, eikä tosiaan toistu. Tsemppiä!
VastaaPoistaTilanne on toistaiseksi tasaantunut. Tosin Sulon viimeisestä murinasta on vastaa joitain tunteja aikaa. Sulo osaa olla aika hurja, kun sille päälle sattuuu -toivottavasti tätä lajia oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tuntuu, että sille on jollain tasolla jääneet villikissan vaistot.
PoistaVoihan ei, onneksi on Feliwayta, tasaisko se vähän tunteita? Sitä eläinlääkäri on suositellut meidän Sylville eläinlääkärimatkoille. Sylvi vihaa/pelkää kantakoppaan laittamista ym. Toivotaan rauhaa maahan!
VastaaPoistaTyypillistä, että feliwayta oli vain naurettavan pieni tippa, mutta tuli sekin tarkkaan hyödynnettyä.
PoistaToivotaan, että rauha ja rakkaus palaa tähänkin taloon.
Hui! Messuilla oli väkeä ja varmaan pääset näkemään kuvia. Kissat eivät vissiin halunneet että lähdet katsomaan muita katteja ;)
VastaaPoistaJoo, kattilat huomasivat, että me aiotaan livistää ;)
PoistaHui. Kuulostaa hälyyttävältä. Toivottavasti ei enää toistu.
VastaaPoistaKaikista pahinta oli reppana Robert. Pelkäsin, että sille tuli sydäri tms. kun puuskutusta kesti tosi pitkään ;(
PoistaOnpa ollut hurja episodi ! Toivottavasti Sulokin nyt saa itsensä rauhoitettua ja ihanaa, että Robert on oma itsensä eikä pelkää Suloa!
VastaaPoistaOisi tälläkin jäänyt messut tossa tilanteessa menemättä, hui sentään !
En tiedä miten se vaikuttaa noiden väleihin, kun Sulo todella sai jyrättyä Robertin. Olisi mielenkiintoista tietää, että MITÄ Sulo oikein teki, kun sai Robertin niin näännyksiin, siis muutamassa minuutissa. Maanantaina täytyy hakea Feliway-piippu, jos sitten kaikki ollaan ihanasti pöllyssä.
PoistaHuh, kuulostaapa hurjalta. Ehkä Sulo näki pahaa unta ja Robert osui silloin kohdalle.
VastaaPoistaJotain tuommoista varmasti tapahtui.
Poista