Aina on aikaa muutamalle valokuvalle

Ainakin lähes aina.

Valokuvaus-harrastus on kyllä niin mun juttu. Se on mielenkiintoista, inspiroivaa ja haastavaa. Aika usein asiat myös näkee ikään kuin kameran etsimen kautta -tuosta voisi ottaa kuvan ja tuosta ja tuosta...

Taas_kerran intouduin kuvaamaan "ehtoopuolen" tulppaaneja. Nämä ovatkin aivan erityisiä tulppaaneja, koska ne ovat omasta kukkamaasta. Maljakossa oli kaksi eriväristä tulppaania ja narsissi. Jännästi alimmassa kuvassa oleva tulppu taipui kohti taustalla olevaa kuparimaljakkoa ja itse kukkaankin tuli hentoa kuparin sävyä. Ylemmässä kuvassa oleva tulppaani taas lähestyi taustalla olevaa itämaisaiheista tarjotinta ja väritkin olivat tyyliin sopivat.

Kesken kukkien kuvailun tipahdin takaisin maanpinnalle, kun viereeni tuli Sulo, joka ei ollut ollenkaan sulotuoksuinen. Muhkeista villahousuista on paljon harmia hiekkalaatikolla..

 "Jos mä otan vähän kohtalokkaan ja pohdiskelevan ilmeen?"

Aamulla olin jo oikeastaan lähtökiihdytyksessä töihin, mutta oli pakko kaivaa kamera esille, 

koska Sulo oli niin ihanan näköinen.

 "hei lopeta se fotoominen tai myöhästyt töistä!" 

Onneksi ehdin vielä ajoissa töihin (ja sain haluamani kuvat).

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Inka ja Mindy!

Monsieur Sulon salongissa II

Mösjöö Sulon erikoisalaa on hiustenhoito, niinkuin sivusta seuraamalla (ns. punaisena lankana siinä toimii  föönin johto). Mösjöö Robert taasen mielellään hoitaisi henkilökunnan hiuksia, ainakin allekirjoittaneen. Olen sille kovasti vakuutellut, että ihan justiinsa menen kampaajalle.

Yhtenä iltana kummatkin parturimestarit joutuivat visaisen pulman eteen: laatikko jossa säilytetään fööniä ja muita tärkeitä hiustenhoitotavaroita ei mennytkään kiinni. Niinpä allekirjoittanut otti laatikon irti ja nuorempi Mösjöö pääsi tutkimaan asiaa tarkemmin.

Sulon neuvokkaalla avustamisella saatiin laatikon takana olleet paperit irti. Ja vähän vaikutti siltä, että sitten kissa jäi kiinni (minkä se tietysti hyvin salasi). Lopulta kissakin hivuttautui kaapista ulos ja kiireesti laatikko paikalleen -kaikki hyvin.

Sitten vielä pieni loppuhuipennus: narrit kattilat viihdyttävät aamupalalla olevaa henkilökuntaansa. Varmaan ymmärrätte Robertin tuskastumisen :D

Täältä voit lukea Monsieur Sulon salongissa I osan.

Sateen jälkeen

Taas yksi äitienpäivä takana. Haikeudella muistelen äitienpäiviä, jotka sain viettää äidin, äidinäidin ja jopa äidinäidinäidin kanssa. Viimeksi mainitun eli mamman äitienpäiväjuhlista minulla on melko hataria mielikuvia; pieni talo täynnä ihmisiä ja mukava tunnelma.

Sunnuntain Aamulehden verkkosivuilla haastateltiin nuorta runoilijaa, Miki Liukkosta, joka on tehnyt runon syöpään kuolleelle äidilleen.

"Äiti minä olen ajatellut sinua

minä olen ajatellut sinua jatkuvasti

punavalkomustassa huoneessani kissa sylissä

itkenyt sinua kylmässä saunassa

vavisten ajatellut sairaalan loputtomia käytäviä

tuoksuja, jotka tulevat aina yhdistymään kuolemaan

repimään minulta peiton päältä

6 vuotta tietämättömyyttä, tajusin kuinka huolettomasti elelin

Nyt kun olet poissa sinun peilisi

laatikot, päiväkirjat, siteet 

verhot kädenjälki

kaikki, ovat kummallisia irtonaisia

niin kuin sinun ruumiisi nyt on irtonainen tästä talosta 

Voi! Kuinka kaikki minussa huutaakaan sinua!

Veri, joka on sinun vertasi

minun lihani ja ohuet sormet

minun huono ryhtini

minun silmäni jotka, niin sanotaan,ovat sinun silmäsi

ja kuinka kaikki tämä hämmästyy sinun poissaoloasi,

hämmästyy tyhjää puutarhaa ja uutta

outoa pölyä nurkissa".

Aamulehden sivuilta voi katsoa videon, jossa Luukkonen lausuu koskettavan runonsa kokonaisuudessaan ♥.

Retki Korkeasaaren

Eilisaamuna oli vähän luokkaretkifiilis. Pakkasin reppuun erinäisiä tavaroita, suin hiukset suoraksi ja laitoinpa vähän huulikiiltoakin. Päivän ohjelmassa oli siis tapaaminen blogituttavien kanssa ihan tosi elämässä. Mikä onkaan luonnollisempi paikka tutustua kissablogikavereihin kuin Korkeasaaren Kissalaakso? Kaunis kiitos Naukulan mammalle blogitapaamisen järjestämisestä.

Nyt edessä on kevyet kuvasulkeiset ja lopussa on jotain hyvin spesiaalia ♥.

Naturea lahjoitti tuliaiset kotitiikereillemme ja me ihmiset saimme suukot Brunbergilta. Toisen suukon säästin kotiin, jotta Hra K saisi myös tuliaisia. Muttamutta arvatkaa kuka nappasi suukon keittiön tasolta ja kieritti ruokakupilleen (onneksi vain vähän maistaen) -no Sulo Mahdoton I.

Ylväs tiikeri. Korkeasaaressakin kissat näyttivät viettävän melko laiskoja kissanpäiviä. 

Kultapandan näkemistä odotin eniten ja se oli ihan mahdottoman söpöinen ♥.

Keskellä kultapanda ja fanilauma ympärillä :)

Osa bloggareista oli jo ennestään "tuttuja" blogimaailmasta. Oli mukavaa ja vähän jännittävää tavata livenä. 

Hyvässä seurassa riitti puhuttavaa ja eläimissä ihmeteltävää.

Mongolianvillihevosilla oli varsoja ♥.

Karhua pääsi ihailemaan hyvin läheltä. Tuota tassua katsellessa muistui mieleeni yksi karhun nimityksistä; mesikämmen. Tassulle mahtuisi vähän enemmänkin hunajaa :)

Tässä menevät varsinaiset keikarit. 

Gundit olivat oikein ihania -pikkuisina, isoina, yksin ja kasassa.

Akvaariosta ja erityisesti merihevosakvaariosta olen monesti haaveillut.

Aksolotli oli hyvin eksoottisen näköinen otus. 

Ja sitten se spesiaaliosuus. Veimme Naukulan mamman kotiin ja arvatkaa kenet tapasimme?

 

Perintöprinssi ja pieni herrasmies ♥.

Naukulan Sulo oli todellinen kuninkaallinen, sillä kuninkaallisnaperoiden tapaan se huomioi kaikki ihastuneita (polvillaan) huokailevat tädit ja esitteli samalla kotinsa huone huoneelta. Naukulan mamman ja Sulon koti olikin varsin kaunis ja kodikas.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille blogikavereille mukavasta päivästä!

Häivähdys keltaista

Tässä blogissa ei juurikaan intoilla keltaisen sävyillä, mutta nyt siihen on oikein hyvä syy.

Viikonloppuna keräsin pari tulppaania ja yhden narsissin maljakkooon. 

Nyt niistä jokainen on avannut nuppunsa eli kannatti ottaa förskottia.

Se kasvaa minimetsässä tänäkin vuonna! Nimittäin keltavuokko ♥.

Nämä näyttävät lupaavasti kieloilta. Ne(kin) leviävät hitaasti, mutta varmasti naapurin puolelta meille.

Tulppaani "X".

Mongolianvaahteran silmut ovat limen sävyiset.

Tammi ei pidä kiirettä silmujen avaamisen kanssa, mikä on ihan hyvä. Sillä monena vuotena se on joutunut tekemään kahdet silmut, kun ensimmäiset on pakkanen palelluttanut. Koivu on huomattavasti värikkäämmän näköinen.

Kevätpäissään oleva bloggari ja punainen pallogrilli :)