Sateen jälkeen

Taas yksi äitienpäivä takana. Haikeudella muistelen äitienpäiviä, jotka sain viettää äidin, äidinäidin ja jopa äidinäidinäidin kanssa. Viimeksi mainitun eli mamman äitienpäiväjuhlista minulla on melko hataria mielikuvia; pieni talo täynnä ihmisiä ja mukava tunnelma.

Sunnuntain Aamulehden verkkosivuilla haastateltiin nuorta runoilijaa, Miki Liukkosta, joka on tehnyt runon syöpään kuolleelle äidilleen.

"Äiti minä olen ajatellut sinua

minä olen ajatellut sinua jatkuvasti

punavalkomustassa huoneessani kissa sylissä

itkenyt sinua kylmässä saunassa

vavisten ajatellut sairaalan loputtomia käytäviä

tuoksuja, jotka tulevat aina yhdistymään kuolemaan

repimään minulta peiton päältä

6 vuotta tietämättömyyttä, tajusin kuinka huolettomasti elelin

Nyt kun olet poissa sinun peilisi

laatikot, päiväkirjat, siteet 

verhot kädenjälki

kaikki, ovat kummallisia irtonaisia

niin kuin sinun ruumiisi nyt on irtonainen tästä talosta 

Voi! Kuinka kaikki minussa huutaakaan sinua!

Veri, joka on sinun vertasi

minun lihani ja ohuet sormet

minun huono ryhtini

minun silmäni jotka, niin sanotaan,ovat sinun silmäsi

ja kuinka kaikki tämä hämmästyy sinun poissaoloasi,

hämmästyy tyhjää puutarhaa ja uutta

outoa pölyä nurkissa".

Aamulehden sivuilta voi katsoa videon, jossa Luukkonen lausuu koskettavan runonsa kokonaisuudessaan ♥.