DIY: yöpaidan uusi elämä

Olen vannoutunut yöpaitojen käyttäjä; helma saa laahata vaikka maata, kunhan yöpaita on hihaton. Materiaaleista tietty ihanin on silkki, mutta talouspoliittisista syistä suosin puuvillaa. Yöpaidat kuluvat tai siis kauhtuvat yllättävän nopeasti. Toki mikä tahansa vaate nuutuu jos sitä käyttää kahdeksan tuntia kerrallaan useampana päivänä ja pesee säännöllisesti.

Tää on mun lankakerästä!

Viime kesänä yksi (lempi)yöpaita jäi eläkkeelle hyvin palvelleena ja leikkelin sen matonkuteeksi. Leikkasin matonkudetta todennaköisesti ensimmäistä kertaa ja jälki oli sen mukaista.

Nyt oli akuuttitarve pannunaluselle ja virkkasin matonkuteesta vähän krouvimman isoäidinneliön. Kerrankin joku projekteistani valmistui nopeasti! Matonkuteesta virkkaus oli ihan hauskaa, mutta raskasta eli näillä ranteilla ei mihinkään suurempiin sarjatöihin ruveta. Erityisesti pidän siitä, että pystyin jatkojalostamaan vanhan yöpaidan näinkin vähäisin ponnistuksin, JEE!

"Reseptin" tähän kesäherkkuun olen saanut ystävältäni: muffinsin paloja, kermavaahtoa (kannattaa ostaa spraypullo) ja jotain marjoja. Helppoa ja herkullista.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Pellon laidalla aamutuimaan

Nyt se on virallisesti loppu -meinaan kesäloma. Kolme viikkoa lepäilyä ja enimmäkseen kotona oleilua, sopii minulle. Olen niin nauttinut lämpimistä päivistä! Kolme viikkoa ilman kunnollista tietokonetta (ja jatkuu vielä) on pitkä aika, varsinkin kun kesälomalla olisi ehtinyt postailla.

Kesälomalla ei haittaa jos herää yöllä kello kolme; silloin pysytään hereillä ja odotellaan auringonnousua. Kaksi unensekaista kattilaa nousee tunnollisesti ylös, kun puet ulkovaatteet päälle ja seuraavat ikkunasta pihalla kameran kanssa hortoilevaa emäntäänsä.

Meidän ja naapurin pellon välissä on siperianhernepensas. Onneksi pellon laidassa oli viljaton eli tässä tapauksessa kauraton kaistale, jonne mahduin kuvailemaan. Ensin auringonvaloa oli aivan vähän.

Pellon reunassa kasvoi joku hyvin kuvauksellinen heinä.

Monimonisäikeiseen verkkoon oli useamman ötökän lento päättynyt.

Tontin ulkopuolella on kapea kaistale kunnan maata, joka on hieman puskaista..

Kotopihan kuusi kylpi auringon säteissä. 

Tämän luontokuvaussession jälkeen tietysti kömmin lämpimään sänkyyn (paitsi ensin virkkasin yhden isoäidinneliön) ja heräsin monta tuntia myöhemmin.

Sopiva aamujumppa oli Minikissan eli Sulon kanniskelu. Kuten huomaatte, minikissa ei ollut täysin samaa mieltä :)

Tänä yönä pitäisi näkyä superkuu! Siis kamerat valmiiksi :)

Pionipuutarhan suruja (ja iloja)

Blogistaniassa moni on jo iloinnut ja ihastellut pionien kukintaa.
Tähän samaan joukkoon ajattelin itsekin liittyä, mutta kerronpa ensin huonot uutiset. Sillä tätä uutislajia riittää. Viime talvi oli ilmeisestikin hyvin vaikea tai sitten jokin muu asia meni todella_pieleen. Rosa plena, Festiva maxima, Hot chocolate, Ewelina ja Moon of nippon -siis peräti viisi pionia on kupsahtanut. Edellisvuonna Pionien kodista tilatuista pioneista peräti kolme (neljästä tilatusta). Vähän sanattomaksi tämä vetää. Aikaisemmin pionien kasvatus on sujunut onnellisten tähtien alla, tosin olemme suosineet ns. tavallisia lajikkeita. No, onneksi ne 30+ hintaiset pionit ovat jääneet ostamatta.

Onneksi Hra K oli siirtänyt yhden itsestään kylväytyneen pionin toiseen kukkapenkkiin eli Rosa plena(?)-lajiketta kuitenkin vielä on. Tämän kuvan olen ottanut illalla, jolloin pionin kukka on ollut nukkumassa.

Pionien kukkaloistoa riittää, menetetyistä lajikkeista huolimatta.

Vas. puolella on vanha pioni, kenties Sarah Bernhardt ja oikealla Karl Rosenfield.

Primevere-pionissa on valtavan kokoinen kukka ja aivan ihana tuoksu. 

Nippon beauty.

Allekijoittaneella on viimeinen kesälomaviikko menossa ja onneksi, vihdoinkin, on lämmintä. Tietokone-ongelmat ovat vieläkin ns. työn alla eli blogi päivittyy edelleenkin epäsäännöllisesti.

Meiltä löytyy tälläinen ikkunaprinssi. Jolla vieläkin on hieman marsumainen ilme :)

Aurinkoista viikon jatkoa!

Minttusuklaata ja kissanminttua

Sekä muutama muu tuliainen

Kävimme päiväristeilemässä Tallinnassa. Tämä oli peräti toinen kerta em. kaupungissa. Minusta Tallinna on hieman hankala kaupunkimatka-kohde tai sitten liiankin yksinkertainen. Vanhakaupunki on periaatteessa mielenkiintoinen, siis rakennusten puolesta. Kaupungista löytyy useampi (mm. espanjalainen) vaateketjuliike, joita ei löydy Suomesta, eikä edes nettikauppa toimita tänne. Ja toki ravintolaruoka, sekä ruoka että juoma yleensäkin on selvästi halvempaa kuin Suomessa.

Toisin kuin viime kerralla Tallinnassa oli nyt mitä mainioin sää. Ei muuta kuin jalat alle ja kohti kierrätyskeskusta, johon oli jonkun verran kävelymatkaa. -Ja jota ei koskaan löydetty. Netissä oli siihen kaksi eri osoitetta ja luonnollisestikin kirjoitin ylös sen väärän, oikeasti olisi pitänyt taivaltaa vielä tovi jos toinen. Tässä vaiheessa on/off-kipuinen jalkani oli erittäin ON-tilassa ja lähdimme takaisin. En ole vielä(kään) tottunut siihen, etten voi kävellä mitään pidempiä matkoja. Onneksi, sattumalta olimme lähellä Solaris-kauppakeskusta ja menimme sinne kaffeelle, sekä hetkeksi lepäämään.

Solaris-kauppakeskuksessa on Apollo-raamatumaja eli kirjakauppa, joka oli viime kerrallakin suosikkikauppani. Tällä kerralla ostoslistan kärjessä, pakko saada-osiossa oli kirjoneulontaan eli kutomiseen liittyvä kirja. Ja tietysti aina on tilaa muutamalle muistikirjalle.. Viroa en osaa, mutta neulontamalleissa se ei ole oleellista :D

Virolaisia sukka- ja varsinkin lapasmalleja käsittelee useampikin kirja. Koskahan Suomessakin herätään ja tehdään kirja vanhoista malleista tai vanhojen mallien inspiroima kirja? Tosin yksi, melko ylivertainen opus on jo julkaistu klik.

Solariksesta matkamme jatkui Rotermann-keskukseen ja Electra-pyörien myyntinäyttelyyn. Toinen toistaan hienompia polkupyöriä ja omaan pyörääni ostin tuliaiseksi tuikitärkeän soittokellon. Isosta kellosta lähtee hauska ding dong-ääni.

Hienoja printtipaitoja ei voi koskaan olla liikaa, enkä siis millään voinut jättää ostamatta tätä Stradivariuksen paitaa (ja pienillä ananaksilla kuvioitua tummaa vekkihametta).

Heh, Robert vähän haisteli kissanminttuhiirtä ja tässä on tulos: kissa melkein katollaan ja kuolalammikko vieressä. Minulle ei käynyt minttusuklaan kanssa ihan näin hupsusti ;) Instagramin puolelta löytyy Robertin hepulivideo.

Oletko käynyt Tallinnassa? Missä siellä kannattaa käydä / mitä tehdä?

Frandsen Ball G9

Viime perjantaina saavutin tietyn etapin tai paremminkin se saavutti minut. Jos on tasan puolivälissä neljääkymmentä, täytyy lahjoa itseään perusteellisesti ;) 

Frandsenin kupariseen G9-valaisimeen minulla on ollut pitkä, haikea nettirakkaus ja nyt vihdoinkin sain sen omaksi. 

Se vaan on niiin kaunis!

Parina päivänä on ollut vieraita ja on "väkisin" joutunut herkuttelemaan. Mm. raparperi-valkosuklaa kuppikakuilla ja Brita-kakulla. 

Paras koiraystäväni vieraili pihassamme eilen. Kuten kuvasta näkyy; kattiloiden puolesta vastaanotto oli hyvin sydämellinen (jos katsoo Sulon turkin kuvioita), muuten pörhisteltiin ja muristiin. 

Tänään tapasin sattumalta ihastuttavan Shiba-rotuisen koiran, jolla oli hyvin mukavat omistajat. Muttamutta kattiloiden eilisen käytöksen perusteella en uskalla ottaa riskiä nimeltä koira ja toisaalta kahdessa kissassa on jo elukkaa kerrakseen.

Torilta löysin huippuhienon vanhan kameran :)

Uusi tietokone on vielä tekeillä eli blogi päivittyy edelleenkin satunnaisesti. Instagramissa on enemmän toimintaa klik!


Edit: Siis tasan puolivälissä 30- ja 40- vuotta.