wish me luck!

Jos ei mitään yllättävää estettä tule -niin ihan lähipäivinä allekirjoittanut saa ihka uuden (teko)lonkkanivelen. Jo puolisen vuotta olen kauhistellut tulevaa leikkausta ja siitä toipumista ja kaikkea mahdollista. Mutta viimeisen viikon trendi on ollutkin pelko siitä, että jos se pirskatin leikkaus sittenkin peruuntuu. Iholla ei saisi olla naarmun naarmua, finnin finniä ja tietysti pitäisi olla niinku perusterve. Mikä on ihan iisiä, jos työskentelee pahimpaan flunssa- ja vatsatautiaikaan sairaalassa. Yleensäkin olotilan pitäisi olla luottavainen ja reipas..

Fröbelin palikoiden Leijonanmetsästys-laulu kuvaa hyvin allekirjoittaneen tunnelmia:

Sitä ei voi ylittää.
Sitä ei voi alittaa.
Sitä ei voi kiertää.
Täytyy mennä lävitse.

Näin yritän suhtautua tulevaan leikkaukseen :D


Apuvälinelainaamosta haimme Ikea-kassillisen kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten istuinkorokkeen, kainalosauvat ja sukanvetolaitteen. Olen hankkinut helposti puettavia housuja ja sukkia, sekä "kroksit". Olin ajatellut, etten koskaan hanki sellaisia rumiluksia. Mutku sellaiset kuulemma ovat hyvät osastolla, ei haittaa vaikka jalka olisikin vähän turvoksissa.

Mitähän kattilat tuumaavaat siitä, että painimatto viedään pois?

Myös kotia hiljalleen järjestellään ns. esteettömäksi. Matot lattiasta pois ja huonekalut uuteen järjestykseen. Jotta allekirjoittaneella on tilaa temmeltää kainalosauvojen kanssa.
Olen myös siivonnut ja järjestellyt, että voin siltä osin olla hyvillä mielin sairaslomalla.

 Kunnon materialistina tilasin Springfield:stä itselleni tsemppaus-paidan :)

Nyt blogi hiljenee toistaiseksi. En osaa yhtään arvioida, miltä tuntuu leikkauksen jälkeen. Kolmen kuukauden saikku siitä ainakin tulee. Instagramiin varmasti tipahtelee kuvia toipumisen edistyessä.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Kaikkien aikojen ensimmäinen huutokauppalöytö

Tai oikeastaan sen kopio.

Lapsena olin useamman kerran vanhempien mukana huutokaupassa. Todennäköisesti lähdin vapaaehtoisesti mukaan, sillä onhan huutokaupassa aina seurattavaa ja vähän jännääkin. Mutta vielä todennäköisemmin aloin hyvissä ajoin mankumaan kotiin.
Eräs huutokauppa oli vallan poikkeuksellinen, sillä sitä pidettiin lähisukulaisten kesken. Meikäplikka, noin 8-vuotias, oli myös menossa mukana. Sitten tuli myyntiin se juttu, jota olin Mammalla ihastellut. Muistikuvani mukaan tuli odottava hiljaisuus ja sukulaiset kannustivat minua huutamaan. Vihdoin ja viimein sain sanottua viis markkaa. Varmasti meklari (isäni) pitkitti jännitystä kunnes kopautti vasaralla ja sain haluamani.

Reilu parikymmentä vuotta myöhemmin.
On ollut joulu ja kaikki koristeet, joulukuusta myöten ovat vielä paikallaan. Olen ollut töissä ja sitten käydään seuraavanlainen sananvaihto.
-Arvaa mitä Robert teki?
-Kaatoi joulukuusen?
-Pahempaa!!
-Mikä voisi olla pahempaa? Tiputti seinäkellon?
-Ei seinäkelloa vaan sen päällä olleen patsaan.
Robert oli silloin nuori jolppi ja oli hypännyt joulukuusesta seinäkellon päälle. Kello pysyi paikallaan, mutta ensimmäinen huutokauppa huutoni ei. Patsas hajosi moneksi kappaleeksi. Olihan sitä toki aikaisemminkin liimattu, mutta nyt se oli liian monena kappaleena.

Arvatkaapa kuinka iloinen olin, kun kuvan "ratsastajapatsas" tuli kirppiksellä vastaan? Hinta oli siedettävät 16 €, aikaisemmin joku myi samanlaista huutonetissä 50 €. Tämä patsas on jopa parempikuntoisempi, kuin alkuperäinen ehjänä.

Suunnilleen tältä, mutta pari vuotta vanhemmalta näytti se plikka, joka sai huutokaupassa kakaistua viis markkaa.

Tervetuloa lukijaksi aleksandra rauhaniemi ja kaikille keväistä viikonloppua! 

Postia Tassulinnasta

Jonkin aikaa sitten Tassulinnassa tiedusteltiin sopivaa nimeä suloiselle, pikku lelukisulle. Ehdotukseni nimeksi oli Pommac ja siihen mieltyi myös arvovaltainen raati.
Kuluneella viikolla posti toi meille paketin ja sen sisältö sai kattiloiden tassuihin vipinää. Ja valitettavasti se näkyy epäselvinä, mutta tunnepitoisina kuvina.

Sulo: Oho, mun (+Annan ja Robertin) nimellä on tullut postia!

Sulo: Kuvaa sä sukkia ja herkkuja, mä vien tämän lelun.

Anna: Mistä Tassulinnan emäntä arvasikin, että juurikin sukat ovat kauppalistan kärjessä?

...Siinä meni Robert sekä Sulo samanlailla,
sellaista vauhtia ei o usein nähty näillä mailla.

Kattiloiden emäntäkin jo hyppäs tasajalkaa,
kun karvainen tassu sohi kipeätä jalkaa.

Kissat sanoi tästä minä tykkään kamalasti,
jospa saisi leikkiä näin aamuun asti,
maailma on ihana ja surut kaikki poissa... 

Vesivehmaan jenkkaa mukaellen kohdasta 1.23 alkaen

♥ Kaunis kiitos Tassulinnalaisille paketista ♥

Kirppishamsterin tunnustukset ja silkkipaidan kosto

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti viettää miniloma Porvoossa ja Haikon kartanossa. Huone oli varattu, laukkukin melkein pakattu ja tietysti sopivat kirpparit kartalta katsottu. Mutta sitten allekirjoittaneen mieleen välähti, että onko uima-altaat ynnä suihkutilat hyvä valinta vain muutamaa viikkoa ennen suurta leikkausta. Konsultoin vielä tuttua sairaanhoitajaa, sekä kuuntelin paria ystävää ja lopulta Hra K kanssa päätimme perua koko miniloman. Oleskelu kylpylässä ilman uimista olisi ollut meikä vesipedolle hiukan liian katkeransuolaista.

Niin että Porvoon sijasta ajelimme Peipohjaan rompe- ja kirpputorille (kiitos vinkistä Leena). Samalla kertaa tuli vähän sukuloituakin. Itseasiassa viime päivien aikana olen juossut kirpparilta toiselle, sillä kohta alkaa siitäkin puuhasta (toivottavasti vain pieni) paasto.

Juuri uunista astianpesukoneesta tulleita astioita. Sekä uusia, että vanhempia löytöjä.
 Huom! En todellakaan suosittele konepesua vanhoille astioille.

Ehkä parhain löytö oli kuvassa näkyvät, turkoosit, Toikan suunnittelemat Fauna-sarjan jälkiruokakipot. Alkuperäispakkauksessa ja hinta 10 e.

Hra K bongasi tämän, hintalapun mukaan käyttämättömän, Finelin Kehrä-pannun. Arvoa reilusti alentaa se fakta, että kansi ja sanka puuttuvat. Mutta meillä se toimii näinkin.

Nämäkin Hra K bongasi. Tunnen aika huonosti Arabian tuotteita, varsinkin ns. taidekeramiikkaa. Pohjaan on vain sutaistu nimikirjaimet AH ja Arabia. Koska kippojen kappalehinta oli vain 4 € niin otin tämän "hirmuisen" riskin. Varsinkin siksi, että kippojen kuviointi on hyvin kaunis. Melko intensiivisen googlettamisen jälkeen sain selville, että taitelija on Annikki Hovisaari.

Nämä ovat niin mahdottoman sievät kaffekupit ♥. Sanoin miehelle, että mäenvoijättäänäitä! 4kpl hyviä + pari epäkuranttia kustansi 8 €.

..niin se silkkipaidan kosto. Yhdestä kirpparipöydästä löysin silkkipaidan, Benettonin villahameen, silkkimekon jne. ja toisesta silkkimekon ja kietaisumekon, yhteensä n. 20 €. Sen jälkeen pesukone on laulanut ja kuivauskaappi hönkinyt kuumaa ilmaa. Yleensä olen aika pedantti värien lajittelussa -valkoisetkin lajittelen kylmiin ja luonnonvärisiin, mutta enpä tällä kertaa. Laitoin harmaaraidallisen silkkipaidan, pari harmaa-valkoista lempipaitaa ja pari valkoista yöpaitaa samalla kertaa pesukoneeseen. 60 asteeseen, tottakai. Silkkipaidasta tuli oikein puhdas ja kellastunut niskalappukin puhdistui kertaheitoilla, MUTTA muiden vaatteiden valkoiset osat muuttuivat ihan hirveiksi, sellaisiksi likaisen valkoisenharmaiksi, oumaigaad. Ai niin, en todellakaan suosittele pesemään silkkipaitoja pesukoneessa, varsinkaan jos niissä lukee kuivapesu. Siis tämäkin omalla vastuulla. Mutta puhdasta tuli. Siitä en tiedä tarkalleen mitä kuumuus teki silkkikankaalle, siis muuttuiko sen ominaisuudet jotenkin. Muut silkkivaatteet pesin kiltisti kylmässä, käsinpesuohjalla ja hellävaraisella linkouksella.
Silkkipaita-gaten jälkeen ostin kaupasta värinsieppariliinoja ja yllättäen ne tuntuvat toimivan (olin vähän skeptinen). Sitten löysin kodinhoitohuoneen pesuainehyllystä parin liinan näytepakkauksen -voi kunpa olisin A) huomannut koko paketin olemassa olon ajoissa ja B) käyttänyt niitä ja kaksi lempipaitaa olisivat vielä käyttökuntoisen. * Syvä huokaus*.

Oliko tässä nyt tarpeeksi monta varoittavaa esimerkkiä erilaisista vaatteiden pesuvirheistä. Listaan voisin lisätä, että villavaatteet täytyy todellakin pestä pesuohjeen mukaan, ihan oikeasti.


Welcome Changli!

Kissakahvilassa

Ystävänpäivänä oli vähän jännää ohjelmaa. Sillä tapasin Purnauskis-kissakahvilassa blogin lukijan. Eikä se ollut mikään sattumakohtaaminen vaan tarkasti suunniteltu. Vaikka ensimmäistä kertaa näimme, lähti jutustelu hyvin rasvatusti kulkemaan ja mistäs muusta kuin kissoista (no paljosta muustakin) puhuimme.

Kissakahvila taisi olla täyteen buukattu. Vieressäni istui yksi henkilökuntaan kuuluva kissaherra. Evo-kissaan ihastuin jo edellisellä kerralla, jolloin kävimme kissabloggareiden kanssa tutustumassa Kissakahvilaan. Jo silloin kahvila oli hyvin viihtyisä, vaikka remontti ja sisustus olivat vielä kesken.
Kissat tuntuivat olevan tyytyväisiä oloonsa -niille oli monenlaisia nukkumapaikkoja sekä lattialla, että aivan katonrajassa.

Onko kissa suuri vai soffa pieni?

Kissa on melkoisen suuri ja sohva sitä kokoluokkaa, että siinä kolme aikuista pystyy tiivisti istumaan.

Valkosuklaakakku oli sekä kauniin näköinen että herkullinen. 

Kissakahvilassa oli mukava, rento tunnelma, vaikka siellä aika täyttä olikin.

Sulo ja Robert saivat ystävänpäiväpaketin! 

Pojat olivat lähettäneet kaksi ihanan näköistä ja tuoksuista (kissanminttu) huopasydäntä. 

Kiitos Leena mukavasta seurasta ja kattilat kiittävät poikia lahjoista ♥.