wish me luck!

Jos ei mitään yllättävää estettä tule -niin ihan lähipäivinä allekirjoittanut saa ihka uuden (teko)lonkkanivelen. Jo puolisen vuotta olen kauhistellut tulevaa leikkausta ja siitä toipumista ja kaikkea mahdollista. Mutta viimeisen viikon trendi on ollutkin pelko siitä, että jos se pirskatin leikkaus sittenkin peruuntuu. Iholla ei saisi olla naarmun naarmua, finnin finniä ja tietysti pitäisi olla niinku perusterve. Mikä on ihan iisiä, jos työskentelee pahimpaan flunssa- ja vatsatautiaikaan sairaalassa. Yleensäkin olotilan pitäisi olla luottavainen ja reipas..

Fröbelin palikoiden Leijonanmetsästys-laulu kuvaa hyvin allekirjoittaneen tunnelmia:

Sitä ei voi ylittää.
Sitä ei voi alittaa.
Sitä ei voi kiertää.
Täytyy mennä lävitse.

Näin yritän suhtautua tulevaan leikkaukseen :D


Apuvälinelainaamosta haimme Ikea-kassillisen kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten istuinkorokkeen, kainalosauvat ja sukanvetolaitteen. Olen hankkinut helposti puettavia housuja ja sukkia, sekä "kroksit". Olin ajatellut, etten koskaan hanki sellaisia rumiluksia. Mutku sellaiset kuulemma ovat hyvät osastolla, ei haittaa vaikka jalka olisikin vähän turvoksissa.

Mitähän kattilat tuumaavaat siitä, että painimatto viedään pois?

Myös kotia hiljalleen järjestellään ns. esteettömäksi. Matot lattiasta pois ja huonekalut uuteen järjestykseen. Jotta allekirjoittaneella on tilaa temmeltää kainalosauvojen kanssa.
Olen myös siivonnut ja järjestellyt, että voin siltä osin olla hyvillä mielin sairaslomalla.

 Kunnon materialistina tilasin Springfield:stä itselleni tsemppaus-paidan :)

Nyt blogi hiljenee toistaiseksi. En osaa yhtään arvioida, miltä tuntuu leikkauksen jälkeen. Kolmen kuukauden saikku siitä ainakin tulee. Instagramiin varmasti tipahtelee kuvia toipumisen edistyessä.

Aurinkoista kevättä kaikille!