Siitä se ajatus sitten lähti

Inspiraatio iski sunnuntai-illalla. Olin jo jonkin aikaa komentanut itseäni menemään nukkumaan (muistaakseni Peppi Pitkätossukin teki niin), mutta tästä huolimatta istuin tietokoneella ja surffailin blogien mielenkiintoisessa maailmassa. 
Trio MiuMau Ja Herra Nilsson-blogissa oli tartuttu harjaan ja aloitettu taistelu jokaista keväistä kissojen karvanlähtöä vastaan. Niinpä minäkin kaivoin furminaattorin esiin. Robert oli oikein myötämielinen harjaukselle, jopa kellistyi kyljelleen, kuten sillä on tapana. Ja karvat vaan lenteli.

Nuuusk, onkohan tämä varmasti aito Furminator?

Sulo tuntui hyvin hintelältä ja yritin harjata sitä erityisen hienovaraisesti. Siltikin harja tuntui suorastaan kopsahtavan Minikissan kylkiin. Lisäksi se oli hyvin sähköinen ja muutenkin harjaus oli Sulosta tosi tylsää.

Harjatessa "kannattaa" aina käyttää mustaa paitaa -kyllä Sulostakin näyttävästi karvoja lähti.

Lopuksi vähän leikittiin.

Mtään_en_ole_ottanut, mutta tuoli keinuu kovasti.

Stalkkasin kattiloita peilin kautta ja otin niistä kuvan. Suihkepullo on päivittäisessä käytössä ja täytyy sanoa, että hirrveen nopeasti niistä menee tuo "mäntä" rikki.
Triolan puolella ehdin kehua Suloa "ettei sitä kiinnosta ihmisten ruuat" (kuinka nopeasti sitä unohtaakaan Mr Suloisuuden aikaisemmat temput). Eilen keittiöstä kuului rapinaa ja sitten tömähdys. Kun menin katsomaan, niin Sulo natusti suklaatäytteistä bakelssia (onneksi se ehti maistaa vain suklaatonta päällystä), jota oli säästänyt iltakaffeelle. Tässä huushollissa on kyllä sellainen miehitys, että näyttävästi kaikki herkut saa piilottaa -jopa kattiloilta..