Onnenpäivä kirppiksellä vol VI

Vaasan minilomaan (tottakai) kuului vähän kirppiksillä kiertelyä. Etukäteen netistä etsin kirpputorivinkkejä ja jostain syystä niitä oli nihkeästi. Paitsi sitten kun googletin toisella kotimaisella. Allekirjoittaneen ruotsin "taidolla" on kyllä hieman hasardia etsiä yhtään mitään. Tosin sellaiset tärkeät ja oleelliset sanat kuin loppis ja loppisfynd olen opetellut; ne ovat erikäteviä myös Instagramissa ;)

Ekaksi suuntasimme Adam & Ewa -kirppikselle, joka oli kätevästi kävelymatkan päässä hotelli Kantarelliksesta. Ja sehän oli suuri, suorastaan valtava kirpputori. Hra K:n mielestä tarjonta oli ihan samanlaista kuin muualla, tylsää kamaa. Mutta minusta tarjonta oli hieman erilaista verraten Mansen kirppiksiin, vaikken tarkemmin osaa määritellä.

Vanha rosterinen voirasia, jonka sisällä on aivan ehjä lasinen "tassi", lähti mukaan muutamalla eurolla. 

Vanha, keraaminen kaakao-purkki on kaikessa yksinkertaisuudessaan huikean kaunis. Tästäkin selvisin parilla eurolla.

Juu, en voinut vastustaa. 

Tiikkinen kissa, joka toimittaa hedelmäveitsitelineen virkaa. Veitset olivat saman sävyiset, kuin kissa, mutta astianpesukone teki tehtävänsä.

Seuraavana päivänä, ennen kotiinlähtöä kävimme Fyndiksellä, joka sijaitsee Mustasaaressa. Siellä valikoima oli aika vaatepainotteista. Osittain merkkivaatteita esim. Mexx ja Esprit. Sieltä löysin Jackpotin neuleliivin ja Skotlannissa valmistetun villaisen ruutuhameen. Tämäkin lysti maksoi n. kympin.

Paluumatkalla, Parkanon kohdalla Hra K bongasi tien vieressä peräkonttikirppiksen ja samassa pihassa oli myös kirpputori, Torikirppu nimeltään. Tämä kirppis osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi, jopa miehen mielestä. Siellä oli paljon keräilykamaa, siis laidasta laitaan, vaikka mitä mielenkiintoista.

Sieltä löytyi tämä kamera-kaunokainen, Bilora Bella. Sekä kameralla, että salamalla on omat suojakotelonsa. Varsinkin tuon salaman hienoudesta olen innoissani. 

Fazerin "mainospahvi" on tosi symppiksen näköinen. Rumpalipoika on n. 40 cm pitkä. Se pääsee keittiön seinälle, kunhan pääsemme yhteisymmärrykseen että mille seinälle.

Ja sitten jotain kitschimpää -säätalo. Olisin voinut lähes vannoa, että isoisoäidillä oli tälläinen -mutta kuulemma ei. Ehkäpä sekoitan sen käkikelloon? Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että olin aika pieni kun mamma vielä eli.

Tälläisiä löytöjä tällä kertaa, käyttöesineitä enemmäkseen. Mitä luulette voiko säätaloon luottaa ;) ?

Ehkä joku huomasi, että jossain vaiheessa aloin google+ käyttäjäksi? No, nyt palasin takaisin vanhaan ja käyttäjätunnukseni on vanha, tuttu AnnaS eikä Anna S. Google+-sivu oli vaan niin sekava ja toisaalta ne kaikki piiri ym. jutut aikas turhia. Toivottavasti blogi toimii moiteettomasti.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!