Kirjan inspiroimana kuvasin erittäin harvinaisia Villikattiloita Purilas pöriläs Sulosii ja Purilas pöriläs Robertii, jotka talvisaikaan laiduntavat erityisen mielellään lämpimässä ja ruuan tuoksuisessa keittiö-nimisessä paikassa.
Asetan kirjan maahan ja jään odottamaan villikattiloiden saapumista.
Ne tulevat nopeasti kiss kiss -kutsuhuudon houkuttamana.
Villikattiloista vanhempi kyllästyy n. 10 sekunnissa, mutta nuori ja
kokematon uros jää tutkimaan maassa olevaa kirjaa.
Nuusk, tässä on ihmisen sormen jälkiä.
Villikattila tuijottaa hypnotisoivasti reviirilleen tunkeutunutta ihmistä ja yht`äkkiä säntää aivan kohti valokuvaajaa hirrmuista ravia...
...kunnes haistaa pekonin ja kurvaa laiduntamaan keittiöön.
Practice makes purrfect -vai miten se meni? Palaamme vielä Minä ♥ kissa -haasteeseen.
Olipas mukava tarina tämä! Ja miten kaunis loppu!
VastaaPoistaMe tykätään mukavista tarinoista :)
PoistaIhana!!! :-D Miten uskallat lojua maassa villipetolauman keskellä? Hui! Hypsonisoiduin itsekin, nyt tuli pakottava tarve pussailla jotakin karvaista naamaa ja ajatella ruusunnuppuja...
VastaaPoistaMutta teillä siis huijataan, kuvissa vilahtaa klemmari, jolla sivut on liitetty yhteen! ;-) Itse taistelin ikivanhan Lagerlöfini kanssa minuuttitolkulla, kun se repsotti niin auki ettei sivut pysyneet välissä.
Villikattiloiden vieressä lojuminen vähän jänskätti. Nuorempi uros vielä päästää hurjia KURR-maukasuja.
PoistaUps, tekniikka näkyy ;) Tuossa kirjassa on ihan hirmuisen isot ja liukkaat sivut. Viikonlopuksi tilaan valoisia päiviä, jolloin sisällä valokuvaaminenkin onnistuu.
Sulo ♥
VastaaPoistaIhana villikattila !
Robet; ikä ja viisaus.
Kattilat ♥
PoistaHauskat ja hyvin kauniit kuvat:)
VastaaPoistaKiitos Pirjo :) Hämärässä valokuvaaminen on ihan oma, rakeinen valokuvauksen lajinsa..
PoistaIhana juttu ja kuvat! Rohkea ja kärsivällinen luontokuvaaja palkitaan.
VastaaPoistaVeikkaan, että luontokuvaaminen Afrikassa voisi olla liian jännittävää ;)
PoistaIhanat villikattilat ♥
VastaaPoistaKURRmau!
PoistaIltaisin mentyämme nukkumaan Sulolla on pieni iltasoitto -tuokio, jossa se maukustelee vienolla pikkupennun äänellä ja hurjilla kurmaukasuilla. Onneksi laulutuokio menee nopeasti ohi ;)
Kyllä se on vaan niin, että herkullinen ruoan tuoksu kesyttää villeimmänkin kattilan kotikissaksi ruuokakupin ääreen :)
VastaaPoistaMama, oikeassa olet -hurjempikin villikattila kesyyntyy ruualla ;)
PoistaVau. Kylläpä tulikin hienot kuvat! Ensimmäisessä kuvassa pysytyy oikein aistimaan villin luonnon. :)
VastaaPoistaEnsimmäisessä kuvassa meitä kaikkia vähän jännitti :)
PoistaKuten Sailalle kommentoin; olen viikonlopuksi tilannut valoisia päiviä, jotta saisin otettua vielä uudet kuvat.
Vähänkö mä ihastuin tähän vaarantuntuiseen tarinaan ♥ Kattiloihinhan mä olenkin ihastunut jo aikoja sitten ♥
VastaaPoistaKiitos Taru :) Mä olenkin ihastunut Triolaan ja Hra Nilssoniin ♥.
Poista