Varaslähtö viikonloppuun

Lauantaisen työpäivän välitön hyöty on arkivapaa, jeee! Tämä pitkä viikonloppu on lastattu muutamilla tehtävillä ja jotain näkyvää pitäisi saada valmiiksi, aina tänne blogiin asti.

Koska meistä kaksi on koti-ihmisiä ja kaksi kotikissoja, niin yllättäen siellä kotona mieluusti viettää vapaa-aikansa. Useimmiten viikonloppuisin tekee vähän sitä ja tätä. Esim. valokuvaa ja sitten hienosäätää valokuvia. Se kuitenkin keskeytyy, kun saa hyvän idean, joka täytyy kirjata ylös. Sitten alan siivota/järjestellä jotain ja "hetken" päästä havahdun kysymykseen "oliks sulla koneella joku kesken?"
Mutta nautin siitä, että voin puuhata ja pohtia ihan rauhassa, ilman selviä tavoitteita (kotioloissa tehokkuusajattelu kuulostaa vähän ankealta..). Kun maanantaina joku töissä kysyy "mitä teit viikonloppuna", niin vastaus on lähes poikkeuksetta vähän epämääräinen -no valokuvasin, silittelin kissoja ja ideion sisustusta/puutarhaa/jotain muuta. Joskus tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain hohdokkaampaa tai erikoisempaa.

Aamujumpaksi oli nojatuolien rymsteerausta, eikä se edes ollut tehtävälistalla.
Ilmassa oli/ on siis hermostunutta ja tempoilevaa energiaa, mutta myös iloa pitkästä viikonlopusta. Ihan kohta päästän irti aktiivisesta työminästäni ja vaihdan leppoisampaan kotiminääni. Ehkä pieni kissojen silittelytuokio auttaa? ;)

Monissa kissatalouksissa on aivan tuikitavallista, että kissat nukkuvat vierekkäin -meillä se ei ole, joten heti piti tallentaa tämä harvinainen näky. Yleensä nuo veljekset eivät mahdu edes samalle sohvalle (tähän kattilat varmasti sanoisivat, että iltaisin se ei onnistu, koska henkilökunta valtaa koko soffan..).