”Vaikka tunnen olevani vielä nuori, kai minua nyt saa alkaa sanoa vanhaksi”.
Päivän Aamulehdessä oli juttu 103-vuotiaasta Katri Peltosesta. Hän tekee itse ruokansa, harrastaa ristikoita ja sudokua, jumppaa ja polkee kuntopyörää monta kertaa päivässä. Aika ei hänellä käy pitkäksi, vaikka televisiota ei paljon katsokaan. Päivittäin kylässä käy naapuri ja entinen naapuri kyläilee viikoittain. Lisäksi sukulaiset pitävät yhteyttä ja kotipalvelukin käy muutaman kerran viikossa.
Teräsmummon "koko elämä on ollut raatamista" ja mies, sekä tytär ovat jo kuolleet. Siltikin "olen onnellinen… koska elän elämäni parasta aikaa".
Jos minulta yht´äkkiä kysytään ketä ihailen, minulle ei yleensä tule mieleen ketään. Mutta tässäpä on hyvä idoli. Pirteä ja positiivinen, ikinuori 103-vuotias. Toivottavasti elän yhtä pitkään ja sisukkaasti. Ensimmäisen askeleen voisin ottaa tekemällä lähempää tuttavuutta tuossa vieressä tönöttävään kuntopyörään.
Vielä lopuksi Katrin Peltosen motto: Kun ei ota huonoja puolia kantaakseen, vaan paremmat puolet, elämä on kirkasta.
Lähde: Aamulehti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!