perjantai 26. huhtikuuta 2013

Löytökissamme ♥

Tällä viikolla luin löytöeläimiin liittyvän uutisen joka sai herneen nenään ja ihon kananlihalle: "eduskunta on sallimassa löytöeläinten käytön koe-eläiminä" klik ja klik. Karkuteille päässyttä lemmikkiä siis voisi muiden karujen kohtaloiden mm. auton alle jäämisen tai pahoinpitelyn lisäksi odottaa "ura" koe-eläimenä. Toki ylipäätään eläinkokeiden käyttäminen on kyseenalaista ja se on vaikea asia muutenkin.

Minun elämässäni on ollut ja on edelleen löytökissa. Ensin mainittu tapahtui 90-luvulla. Oranssi kissa ilmestyi kuin tyhjästä ja halusi muuttaa lapsuudenkotiini. Kissa sai nimekseen Otto ja myöhemmin keksittiin sukunimikin Von Ronkeli (sukunimen perusteella voi päätellä jotain kattiherran ruokatottumuksista). Otto oli oikein hienostunut ja hyväkäytöksinen kissa ♥.

Kevättalvella 2007 löysimme Kissojen katastrofiyhdistyksestä mitä herttaisemman kissan, jolla on kaunis, tumma tabbykuviointi -kyseessä on tietysti Robert.



Robert oli löydetty maaseudulta ja pakkasista sille jä ikuiset muistot; toinen korvanpää on kääntynyt lipan muotoon pakkasen vaikutuksesta.



Nämä mustat varpaat ovat tavallistakin herkemmät kylmälle. Sekä Robertilla, että meillä kävi hyvä tuuri, kun löysimme toisemme (näin uskallan väittää).



Nyt on mahdollisuus allekirjoittaa adressi, jossa vastutetaan lakimuutosta, joka sallisi löytöeläinten käytön koe-eläimenä. Itse kävin sen jo allekirjoittamassa, jos sinäkin haluat Klik adressiin.


EDIT: Robert on otettu Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksestä.

8 kommenttia:

  1. Ihanat löytökissatarinat ♥ Kävin jo allekirjoittamassa, hyvä kun sinäkin kirjoitat tästä! Otto von Ronkeli :-D Ja Robert on niin ihana, voi onnellista kun "iski" teidät! Niin kaunis kissa todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus siitä, että löytökissasta tulisin koe-eläin on niin ikävä. Jostain luin, että koe/tutkimus voisi olla sellainen, että löytöeläimelle laitetaan panta kaulaan ja päästetään takaisin luontoon (tutkitaan siis jotain tauteja villi- ja lemmikkieläimillä). Se ei kuulosta yhtään paremmalta. Jos huomioidaan se kylmä tosiasia, että kissa ei ole luonnonvarainen eläin Suomessa eikä se selviä kylmistä talvista itsekseen.

      Poista
  2. Onnekkaita kattiloita ja ihmisiä ♥

    Tuo on aivan pöyristyttävä suunnitelma. Minäkin jo allekirjoitin adressin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kattiloita, ihmisiä ja kattilaihmisiä, hih ;)

      Poista
  3. Olen todella iloinen jokaisesta uutisesta, että löytökissa on löytänyt kodin. Hih, minäkin ristin meille turvaan hakeutuneen surkimuksen Otoksi ennen kuin vein sen eläinsuojelukeskukseen. Otto sai aika pian uuden kodin. Itsellänikin on löytökissa, se löysi minut :) Jos ei olisi ollut niin kovia tappeluita olisi Ottokin saanut jäädä tänne ja vielä sen jälkeen ilmestynyt Otto Toinenkin. Allekirjoitettu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuiset löytökissatkin monesti sopeutuvat hyvin uuteen kotiin, jos niille löytyy sopiva, joka antaa aikaa ja rauhaa asettua. Tosin kuin väitetään kissa ei mielestäni kiinny niinkään paikkaan vaan omiin ihmisiinsä.

      Poista
  4. Minäkin kävin allekirjoittamassa. Helmi on Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksestä. Oli tuotu sinne Kouvolasta, jossa kissatalo oli täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmilla jä Sinulla kävi hyvä tuuri, kun löysitte toisenne ♥.

      Poista

Kiitos kommentista!