torstai 16. toukokuuta 2013

Matalalentoa

Käväisin Särkänniemen huvipuistossa eli blogitekstin otsikko ei oikein täsmää. Siitäkin huolimatta muutama Instagram-kuva elämyspuistosta.



Tässä hurjassa laitteessa minä(kin) uskalsin käydä. Siis melko matalalla olen pysynyt.




Hetkinen, en sittenkään malttanut pysyä tasamaalla, vaan kiipesin hissin avustuksella Pohjoismaiden korkeimpaan torniin, Näsinneulaan, josta on mahtavat näkymät. Ilmaveivi-karuselli (kuvan keskellä aivan järven reunassa) ja Tornado-vuoristorata näyttävät pienenpieniltä.



Tornado-vuoristorata. En_menisi tuohon vatkaukseen..



Ilmaveivi aka keinut-laitteeseen luulin pystyväni menemään, mutta viime hetkellä jänistin.
Sen sijaan kiiruhdin varsinaiselle "huviajelulle" välillä Tampere, Hämeenlinna, Jokioinen ja -illaksi kotiin.

Jokioisilla oli Lumoudu kasveista -puutarhailta; siellä oli mm. perennojen vaihtotori. Vein kaksi perennaa ja tuliaisiksi toin valkoisen verenpisaran ja saksankurjenmiekan ♥. MTT:n alueella on parikin mielenkiintoista puistoa, mutta en ehtinyt niihin keskittymään.



Pieni ja punainen; sekä allekirjoittanut ajellessaan paikasta toiseen että minigrilli.
Ostin piknik-grillin ja vuosien tauon jälkeen päätimme tamperelaisittain rillata. Kokonaiset maissit ovat ihanan makeita, mutta en suosittele niitä ensitreffeille (enkä seuraavillekaan -parempi vältellä koko eka vuosi ;)), sillä niiden syönti ei oikein ole esteettisen näköistä ;) Maissien seurana on peura-possumakkaraa. Haaveilen herkkusieni-pekoni"jutuista" ja täytetyistä uuniperunoista, mums.

Lämpöistä ja aurinkoista viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Onpahan vauhdikkaita kuvia! Vink vink Miä löysin kerran simmoset pikku "haarukat" jotka työnnetään maissin molempiin päihin, niistä pidellen syönti helpottuu melekosesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Haarukat" varmasti helpottavat maissin syöntiä; kun vielä keksitään miten ne jyväset eivät jää hampaiden väliin ;)

      Poista
  2. Särkänniemessä olen kyllä pienempänä useasti käynyt, mutta olen sikäli huono huvipuistossakävijä, että mm. Särkänniemessä kanttiautot (onko siellä ne vielä?) ja tuo kyseinen heppakaruselli on ainoat, joihin voi mennä. Niin ja se "lemmenjoki"-systeemi (onkohan sitäkään enää...). Mihinkään, mikä nousee korkealle, heiluttaa, vetkuttaa, ravistaa, pyörii tai menee kovaa, en mene. En. Tukkijoessa kyllä olen ollut ja selvisin juuri ja juuri ilman sydänkohtausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kanttiautot ja lemmenjoki ovat aika varma valinta. Ja tukkijoki on jo varsinainen vuoristorata! Olen aivan samaa mieltä :) Kerran olin cinemassa katsomassa elokuvia ja minun tuli jopa siellä(kin) hirveen huono olo B)

      Poista
  3. Mistä tuommoista peura-possumakkaraa olet löytänyt vai oletko kenties tehnyt itse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni oli innokas metsästäjä ja totuin jo lapsena peura-possumakkaraan. Olinkin tyytyväinen, kun vuosien jälkeen löysin kaupasta punkalaitumelaisen Metsärannan Lihan tuottamaa makkaraa.

      Poista
  4. Aikuisiällä huvipuistossa keinuviin laitteisiin meneminen on kyllä vikatikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pelkkä katselu saa pään pyörälle ;)

      Poista
  5. Mä olen käynyt aikoinaan ysiluokkalaisena Lintsillä vastaavassa karusellissa - muihin laitteisiin en silloin(kaan) tainnut mennä. ;)

    Mullekin on tuttuja nuo Hennan mainitsemat Särkänniemen laitteet - Tukkijokeen en silloinkaan uskaltautunut. :) Ja se juna, joka kiersi maan pinnalla - onkohan sitä enää Särkänniemessä - viime käynnistäni on pitkä aika. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karusellit ovat kauniita ja tunnelmallisia ♥.

      En tiedä onko Särkänniemessä enää mainitsemaa junaa. Hennan listaan voisi vielä lisätä sähkäautot, akvaarion, planetaarion ja kotieläimet :)

      Poista
    2. Juu, kotieläimet, akvaario ja planetaario käy, mutta ne on eri asia, siksi en niitä luetellut tuohon :D Näsinneulakin on vähän siinä ja siinä, koska silloinkin noustaan korkealle (vaikka maisemat on kyllä upeat)!

      Niin ja oli siellä sellainen lasten "vuoristorata", olikohan vauhtimato nimeltään, siinä pystyi ajamaan. Mäet oli pieniä ja vauhti kohtuullinen ;) Samoin ne sähköautot.

      Kummitusjuna oli ihan kauhea, vaikka sekään ei mennyt kovaa, vetkuttanut, ravistanut, pyörinyt tai noussut korkealle! Muistan vielä äitini epäilleen mun suunnitelmia: "oletkohan nyt aivan varma, ei kyllä oikein ole sulle sopiva...". Olisihan tuo pitänyt itsekin ymmärtää, vaikka lapsi olinkin. Jos ihmisen piti kysyä epäselvissä tapauksissa televisio-ohjelmistakin etukäteen, että "onko se pelottava?", niin olisi kai sen omankin järjen sentään jotakin pitänyt sanoa. :D

      Poista
    3. Eihä sitä voi arvata kuinka pelottava kummitusjuna voi olla!

      Joskus lapsena olin äidin kanssa samaisessa kummitusjunassa ja hän piti koko ajan silmiä kiinni ;)

      Poista
  6. Aivan ihanan karusellikuvan sait vaikket laitteeseen tohtinutkaan. Taimivaihdot ovat kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heppakaruselliin sentään uskalsin :) Taimivaihdot ovat tosi kivoja ja niissä tapaa samanhenkisiä puutarhurointiin "höynähtäneitä" ihmisiä ;)

      Poista
  7. Täti-ihminen OLI varsinainen hurjapää ennen nuoren aikuisen syntymää ja kaikki kieputtimet oli ihan pakollisia Lint. Paitsi Maailmanpyörä. Liian korkealla. Se ilo sitten loppui kuin seinään. Pari kertaa yritin olla hurja, mutta kummitusjuna oli se hurjin minne enää pystyi menemään. Oma tulkinta tästä oli, että luonto muokaa äiti-ihmsen varovaiseksi ettei henki lähde ja voi pitää sen kakrunkin sitten hengissä. Tai mistä minä tiiän ;)

    ja kuvat on tosi ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täytyyhän äiti-ihmisten pysyä tukevasti ja tasaisesti maan kamaralla ;) Nythän "kakru" on jo melkein iso, niin pystyisitkö taas menemään laitteisiin?

      Mä en koskaan ole ollut hurjapää, vaan olen voinut pahoin automatkoillakin, erityisesti lapsena.

      Poista

Kiitos kommentista!